Virsi 547; Joka aamu on armo uus
547

Joka aamu on armo uus

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.

2.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.

3.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!

Lisää suosikkeihin
Lina Sandell 1865. Suom. Harpunsäveliä 1886, Rauhansäveliä 1894. Uud. Herkko Kivekäs virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Oscar Ahnfelt 1874.
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

547 Joka aamu on armo uus

Herrens nåd är var morgon ny

Hengellisten laulujen ja virsien ensimmäiseen vihkoon (1900) sisältyi jo 27 ruotsalaisen Lina Sandellin (1832-1903) laulua. Niistä kaksi on sittemmin otettu virsikirjaan. Iltavirsi ”Mua siipeis suojaan kätke” suomennettiinkin ensi kerran juuri tuohon Suomen Lähetysseuran laulukirjaan. Sen sijaan aamuvirrestä Joka aamu on armo uus on olemassa vanhempikin suomennos (Harpunsäveliä 1886). Hengellisten laulujen ja virsien teksti taas oli hivenen muokattu metodistien laulukirjaan Rauhansäveliä (1894) sisältyneestä suomennoksesta.

Joka aamu on armo uus ei kuulunut virsikirjakomitean ehdotukseen. Seurakuntien palautteessa toivottiin lisää tuttuja hengellisiä lauluja, ja niin kirkolliskokouksen virsikirjavaliokunta lisäsi ehdotukseen muun muassa tämän virren.

Virren alku liittyy Raamatun sanaan: ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu on Herran armo uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.” (Valit. 3:22-23.) Lina Sandell merkitsi lauluun myös viitteen 1. Kor. 7. lukuun, jossa Paavali antaa ohjeita lopunaikojen varalta, ”tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa”. ”Surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi.” Vanha suomennos (HLV 494:3) noudattikin Lina Sandellin sanontaa: ”Jotka itkevät, olkohon, / kuin ei itkua oisi! Joilla riemu ja nauru on, / kuin ei riemua oisi!” Virsikirjan muokkaus (Herkko Kivekäs) irtautuu siitä jonkin verran: ”Kaikki entinen katoaa, / itkun, riemunkin aiheet, / moni arvoitus ratkeaa, / uudet alkavat vaiheet.”

Virren on säveltänyt laulajaevankelista, ”evankelinen trubaduuri” Oscar Ahnfelt (1813-1882), jonka julkaisemalla hengellisten laulujen kokoelmalla (12 vihkoa) on ollut suuri merkitys Ruotsissa. Ahnfeltin ja Lina Sandellin yhteistyöstä on virsikirjassamme toinenkin näyte: ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” (338).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.