Virsi 546; Jeesus, ilo sydämeni
546

Jeesus, ilo sydämeni

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Jeesus, ilo sydämeni,
armon kirkas aurinko,
onneni ja autuuteni,
voimakseni tule jo.
Jeesus, asu minussa,
pysyä suo sinussa.

2.
Jeesus, minun alkaa anna
päivän toimet sinussa.
Työni kuorman alla kanna,
iltaan asti vahvista.
Jeesus, asu minussa,
pysyä suo sinussa.

3.
Ohjaa, Jeesus, sanojani
tahtos mukaan oikeaan.
Johda ajatuksiani,
auta aina valvomaan.
Jeesus, asu minussa,
pysyä suo sinussa.

4.
Jeesus, ole suojanani
käydessäni nukkumaan.
Uuteen aamuun noustessani
armoasi kiittää saan.
Jeesus, asu minussa,
pysyä suo sinussa.

5.
Päivieni päättyessä,
Jeesus Kristus, armahda.
Ole läsnä lähtiessä,
turvallinen kantaja.
Jeesus, asu minussa,
pysyä suo sinussa.

Lisää suosikkeihin
Saksalainen 1686. Ruots. Jakob Arrhenius 1691. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1691.
Sama sävelmä: 327 | 449 | 495 | 819
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

546 Jeesus, ilo sydämeni

Jesu, meine Lust und Wonne

Toimittuaan hyvin tuloksin Upsalan yliopiston talousjohtajana Jakob Arrhenius (1642-1725) tuli saman yliopiston historian professoriksi. Jälkimaailma tuntee hänet kuitenkin nimenomaan virsirunoilijana. Ruotsin nykyisessä virsikirjassa on kolme hänen alkuperäistä ja neljä hänen ruotsintamaansa virttä. Meidän virsikirjassamme Arrheniuksen omia virsiä on peräti viisi, ja kolme virttä pohjautuu hänen ruotsinnoksiinsa.

Historiankirjoittajat ovat hämmästelleet Arrheniuksen luonteen kahtalaisuutta: toisaalta, varsinkin talousmiehenä, hänessä oli ”narisevaa virkamiesmäisyyttä”, toisaalta hän oli herkästi omaksunut Johann Arndtin mystiikan sävyttämän Jeesus-hurskauden. Hänen saksan kielestä kääntämänsä samoin kuin itse sepittämänsä Jeesus-virret merkitsevät meidänkin virsiperinnössämme siirtymävaihetta luterilaisesta puhdasoppisuudesta kohti pietismille ominaista yksilöhurskautta.

Tuntemattoman saksalaisen runoilijan Jeesus, ilo sydämeni on yksi niistä virsistä, jotka olemme saaneet Arrheniuksen välittäminä. Kertosäkeineen (”Jeesus, asu minussa, / pysyä suo sinussa”) sitä alun perin leimannut kansanlaulun välittömyys on myöhemmissä muokkauksissa antanut sijaa ilmaisun asiallisuudelle.

Vuoden 1701 Vanhassa virsikirjassa tämä virsi oli sijoitettu uudenvuodenvirsien jälkeiseen osastoon ”Jesuksen nimestä ja hyvistä teoista”. Sen jälkeen se on kuulunut osastoon ”Jumalan armo Kristuksessa”, mutta nyt sillä on paikkansa aamu- ja iltavirsien joukossa. Virressä onkin sekä aamurukous (”Jeesus, minun alkaa anna / päivän toimet sinussa”, säk. 2) että iltarukous (”Jeesus, ole suojanani / käydessäni nukkumaan”, säk. 4).

Sävelmä yhdistää tämän aamu- ja iltavirren kiitosvirteen ”Kaikki maat, te riemuitkaatte” (327), joka sekin tuli suomalaiseen virsikirjaan 1701 Jakob Arrheniuksen ruotsinnoksen välityksellä.


Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.