1.
Aurinko armas valollansa
sai uuden päivän heräämään,
ja kaiken maan se loistollansa
taas nosti uuteen elämään.
Luojamme suuri, laupias,
yön poistit, kaikkivaltias.
2.
Suo, Jeesus, Hengen valon koittaa
nyt minullekin armosta,
suo mielen pimeys taas voittaa
kirkkaalla armon sanalla.
Rohkaise, Jeesus, minua,
tahtosi tielle taivuta.
3.
Armosi, Jeesus, sielulleni
kuin aamukaste vuotakoon,
ja virvoituksen tunnolleni
veresi pyhä tuottakoon,
niin että uuden voiman saan
taas valossasi kulkemaan.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Dagmar Öunap ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Johan Kahl 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Uusia Wirsiä 1836. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Saksassa 1738.
540 Aurinko armas valollansa Solen, som en brudgum, går (Upp, rättfärdighetens sol) Nuorena kuolleen ruotsalaisen Johan Kahlin (1721-1746) virsiä on virsikirjassamme kuusi. Yhtä lukuun ottamatta ne ovat tulleet siihen 1938, Wilhelmi Malmivaaran uudistamien Siionin virsien kautta. Se yksi poikkeus on tämä aamuvirsi, joka tuli virsikirjaan jo 1886, poimittuna Elias Laguksen Sionin virsien suomennoksesta vuodelta 1790. Tämän virsilöydön tekijä oli Henrik Gabriel Krusberg – tai sitten ei. 1800-luvulla toteutettu virsikirjan uudistaminen pantiin vireille uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlan yhteydessä 1817, jolloin asetetun komitean puheenjohtajaksi tuli arkkipiispa Jacob Tengström. Uusien virsien saamiseksi komitea julisti muutamaan otteeseen oikein kilpailun. Parhaiden valikoimien lähettäjät palkittiin, mutta palkinnotta jääneiden nimimerkkikuoret poltettiin avaamatta. Kun tämän komitean työn tuloksena 1836 julkaistiin kokoelma Uusia virsiä, Kirkosa ja kotona veisattavia (752 virttä), arkkipiispa Tengström oli kuitenkin muokannut siihen erään tuolloin tuntemattomaksi jääneen lähettäjän 123 tekstiä. Niihin kuului Aurinko armas valollansa, joka sitten C. G. von Essenin muokkaamana tuli uuteen eli vuoden 1886 virsikirjaan. Tutkijat ovat yrittäneet päästä selville siitä, kuka oli noiden 123 virren takana. On päädytty arveluun, että kyseessä olisi H. G. Krusberg, 1779 syntynyt Huittisten kappalaisen poika, josta tuli pappi Inkerinmaalle, mistä hän pian siirtyi latinan, historian ja maantiedon opettajaksi Haminan piirikouluun. Vuonna 1811 hän tuli papiksi Glückstalin saksalaiseen seurakuntaan Etelä-Venäjälle. Siitä virasta hänet erotettiin 1816, koska hän "vahingoitti seurakuntaa käyttäytymisellään enemmän kuin hyödytti sitä oppineilla saarnoillaan". Lähemmät tiedot hänen myöhemmästä elämästään puuttuvat, mutta 1821 hän julkaisi Viipurissa kolme arkkivirttä, joista yksi oli käännös saksasta ja toinen ruotsista. Samoihin aikoihin hän siis olisi lähettänyt 150 virsitekstiään Tengströmin komitean kilpailuun. Johan Kahlin alkuaan 11-säkeistöisestä virrestä Krusberg valitsi ensimmäiseen muokkaukseensa kuusi, myöhempään neljä säkeistöä. Tengströmin muodostelemana virrestä tuli 3-säkeistöinen. Sellaisena se on yksi kauneimpia aamuvirsiämme. Aurinko vertautuu Hengen valoon (Kahl: "vanhurskauden aurinko"), joka voi karkottaa mielen pimeyden, "niin että uuden voiman saan / taas valossasi kulkemaan". Tauno Väinölä Sävelmästä lisää virren 469 tarinan yhteydessä. Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.