Virsi 541; Yö synkkä on jo hälvennyt
541

Yö synkkä on jo hälvennyt

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Yö synkkä on jo hälvennyt,
taas valo varjot voittaa.
Suo, Herra, että meille nyt
myös uusi armo koittaa,
myös uusi armo koittaa.

2.
Oi Kristus, valo ainoa,
näin sydämeemme loista!
Kun päivä koittaa ulkona,
yö sisältäkin poista,
yö sisältäkin poista.

3.
Pois synnin sumu hälvennä
ja murhe rinnastamme.
Taas uuden ilon säteillä
valaise sieluamme,
valaise sieluamme.

4.
Maailman olet valkeus,
pois torju turmiomme.
Tuo kuolemaankin lohdutus,
oi Jeesus, aurinkomme,
oi Jeesus, aurinkomme.

5.
Jos kuinka käykin, tiedämme:
tien päässä taivas hohtaa.
Öin päivin, Kristus, tietämme
suo Pyhän Hengen johtaa,
suo Pyhän Hengen johtaa.

Lisää suosikkeihin
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Pohjoismainen / Suomessa 1911.
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

541 Yö synkkä on jo hälvennyt

I mörker höljs ej jorden mer

"Joka aamu Herran armo on uusi." Tähän Vanhan testamentin Valitusvirsien (3:23) sanaan liittyy kiinteästi kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin (1804-1877) aamuvirsi. Sen ensimmäinen säkeistö päättyy näet rukoukseen: ”Suo, Herra, että meille nyt / myös uusi armo koittaa.”

Ruotsinkielinen alkuteksti jatkuu toisessa säkeistössä puhuttelemalla Kristusta armon Herraksi. Virren suomennoksen mukaan Kristus on ”valo ainoa”, joka kykenee poistamaan yön myös sisimmästämme. Runeberg kirjoitti, että hän on oikea aurinkomme, päivänvalomme. Se valo hälventää synnin sumun ja murheen sydämestämme ja valaisee sen uuden ilon säteillä.

Jeesuksen nimittäminen auringoksi kuuluu virsirunouden perinteiseen symbolikieleen. Runebergin virsissä vanhat kuvat elämän auringosta ja elämän valosta saavat hyvinkin persoonallisen leiman; ne ilmaisevat syvää hengellisyyttä (Ruth Hedvall).

Selvän liittymäkohdan tähän virteen löytää Runebergin helluntaivirrestä (124), jossa rukoillaan Hengen valoa kirkastamaan mieltä. ”Yön usvat aamu voittaa, / taas uusi päivä koittaa, / saan elää armosta.” Toisenlaisen liittymäkohdan tarjoaa aamuvirren loppu: ”Öin, päivin, Kristus, tietämme / suo Pyhän Hengen johtaa.” Runeberg itse ei sillä kohdin kuitenkaan Pyhää Henkeä maininnut, vaan suomennosta on sen nykyiseen asuun muokannut Anna-Maija Raittila.

Vuoden 1903 kirkolliskokous asetti komitean selvittämään, mitä hengellisiä kansansävelmiä voitaisiin käyttää virsisävelminä. Komitea julkaisi kolme vihkoa Uusia hengellisiä sävelmiä. Siitä kokoelmasta on saatu Runebergin aamuvirrelle sen kaunis koraali. Edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa sama sävelmä liittyi toiseenkin, sittemmin karsituksi tulleeseen virteen. Yö synkkä on jo hälvennyt kuuluu siten nykyisellään niihin virsiin, joilla on aivan ikioma sävelmänsä eli uniikkisävelmä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.