Virsi 537; Kun koittaa huomenhetki
537

Kun koittaa huomenhetki

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kun koittaa huomenhetki,
taas Herraa kiittää saan.
Hän armollansa peitti,
soi turvan laupiaan.
Taas yö on väistynyt,
saan nousta levostani,
uusilla voimillani
käyn uuteen päivään nyt.

2.
Siis kiitos valostasi,
laupias Jumala.
Kun katson kasvojasi,
riemuitsen armosta.
Sanalla ravitset
ja puet sieluani.
Myös hoidat ruumistani,
ruokit ja varjelet.

3.
Tahtoisin sydämestä
tielläsi kulkea,
kaikesta hyvyydestä
ylistää sinua.
Vaan olen syntinen,
en osaa oikein kiittää,
kuitenkin yhä riittää
laupeus taivainen.

4.
Minua, Herra, muista
taas tehtävissäni.
Turvana seiso, suista
pois vaarat teiltäni.
Johdata jalkani
tiellesi oikealle.
Tahtosi pyhän alle
taivuta tahtoni.

5.
Kun päivän toimiin lähden,
synnistä varjele.
Laupeutesi tähden
Hengellä hallitse.
Tee sydän vapaaksi,
niin että uusin voimin
kunniaksesi toimin.
Suo sana oppaaksi.

6.
Hengellä hoida, kanna
myös seurakuntaasi.
Elämän virran anna
virvoittaa laumaasi.
Sielumme kiinnitä
ainoaan tarpeelliseen,
armoosi ihmeelliseen.
Suo usko kestävä.

7.
Varjele isänmaata,
siunaus sille suo.
Kansaamme kutsu, saata
elämän lähteen luo.
Siunaa myös rauhantyö
ja murra kaikkialta
kovuus ja vihan valta,
hälvennä pelon yö.

8.
Nöyränä kiittää anna,
kun kaikki myöten käy,
toivoni sinuun panna,
kun apua ei näy.
Tahtoosi tyytyen
saan ottaa ilon, vaivan
näin kädestäsi aivan.
Tien tiedät parhaiten.

9.
Kun viimein täältä lähden,
jää, Isä, turvaksi.
Poikasi ristin tähden
vie minut iloosi.
Joukossa pyhien
saan laulaa kiitostasi.
Luonasi taivaassasi
on päivä ikuinen.

Lisää suosikkeihin
Mahd. Håkan Petri Ekman 1681. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Elias Lönnrot 1872, komitea 1984. | Sävelmä: Toisinto Pieksämäeltä.
Sama sävelmä: 39 | 445 | 529 | 592
Luokitus: Aamu ja ilta

Virren tarina

537 Kun koittaa huomenhetki

Hvarmed skal jag nu låfva

Aamuvirren Kun koittaa huomenhetki tekijäksi on virsikirjassa merkitty Håkan Ekman. Tieto on epävarma, koskapa nimen perässä on kysymysmerkki. Toisaalta tieto on jollain lailla varmakin. Virsi on nimittäin akrostikon eli sen ruotsinkielisen alkutekstin säkeistöjen alkukirjaimista muodostuu nimi Håkan Ekman. Se kaiketi ilmaisee virren kirjoittajan. Siitä vain ei ole päästy perille, kenestä sen nimisestä on kysymys. Virsikirjassa tarkoitettu ja siis virren tekijäksi arveltu Håkan Ekman oli kuollessaan 1719 Göteborgin oikeuspormestari.

Huomio kiinnittyy helposti tämän paljon hyvää asiaa sisältävän aamuvirren seitsemänteen säkeistöön, jossa pyydetään siunausta isänmaalle ja kansalle. Jatko on mitä ajankohtaisin: ”Siunaa myös rauhantyö / ja murra kaikkialta / kovuus ja vihan valta, / hälvennä pelon yö.” Sehän ei tietenkään ole peräisin 1600-luvulta, vaan virsikirjan viime uudistuksesta. Edellisessä virsikirjassa (1938) sillä kohtaa vielä pyydettiin siunausta esivallalle ja myös heimokansoille.

Alun perin se säkeistö oli esirukous kuninkaan puolesta, jolle pyydettiin myös pitkää ikää. Suomen tultua liitetyksi Venäjään kuningas vaihdettiin ruhtinaaksi, mikä tarkoitti suuriruhtinasta eli keisaria.

Kun Elias Lönnrot 1872 muokkasi virttä, hän kirjoitti suuriruhtinastamme ajatellen: ”Suo kauvan pitää saamme / hänt’ onneks maallemme, / niin että valtansa / hän tahtos jälkeen käyttää.” Silloin elettiin ”onneksi maallemme” hyvän tsaarin Aleksanteri II:n aikaa. Jos se versio olisi tullut virsikirjaan, se olisi routavuosina kyllä jätetty veisaamatta! Vuoden 1886 virsikirjassa säkeistö sitten kuitenkin kuului näin: ”Varjele, hyvä Isä, / myös ruhtinastamme, / hänelle ikää lisää! / Suo vallitsijamme / tääll’ aina valtansa / sun tahtos mukaan käyttää; /rauhalla maamme täytä / ja siunauksella.”

Näin virsi voi muuttua, kun ajat muuttuvat.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 39 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.