1.
Kaitse, Jeesus, paimen hyvä,
laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä
olen ilman sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi,
laumastasi luopuisi.
2.
Hyvä paimen lampaitansa
sydämestään rakastaa.
Paimen myöskin omiltansa
rakkautta aina saa.
Hoida, Herra, laumassasi
minuakin omanasi.
Minä tahdon sinua
rakastaa ja kuunnella.
3.
Lammas seuraa paimentansa,
paimen kaitsee lammastaan.
Jeesus läsnäolollansa
turvan antaa laumassaan.
Milloin peto uhkaa niellä,
apuasi älä kiellä.
Paimensauva kohota,
vaara kauas karkota.
4.
Paimen kääntää laupiaasti
lampaan puoleen kasvonsa.
Lammas kuulee halukkaasti
paimenääntä tuttua.
Näin, oi Jeesus rakkaimpani,
äänesi on riemunani.
Ole hädän hetkellä,
auttajani, lähellä.
5.
Kaikki eksyneetkin lampaat
saata, Jeesus, laumaasi,
ettei niitä pedon hampaat
raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään kotiin tuo ne,
että yksi lammashuone,
yksi paimen olisi,
armotyösi täyttyisi.
6.
Jeesus, tule turvakseni,
Jeesus, anna armosi.
Anna rauha sielulleni,
käännä minuun kasvosi.
Johda, paimen, laumassasi
sanallasi, sauvallasi.
Kiitos olkoon Jeesuksen,
uskollisen paimenen.
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Juha Kuivanen (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Säk. 1–4 mahd. Siegmund von Birken 1663. Säk. 6 saksalainen 1698. Suom. ja säk. 5 Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Kun tämä Sigmund von Birkenin virsi tuli suomalaiseen virsikirjaan 1886, se sijoitettiin evankeliumivirsien osastoon. Noudatteleehan sen sisältö hyvän paimenen sunnuntain tekstiä Joh. 10:1–16. Tuolloin kuitenkin ensimmäisen säkeistön sisältö poikkesi saksalaisesta alkutekstistä, kun siinä pyydettiin: ”Luonas turvani on parhain, / ah jos siihen mä jo varhain / nuoruudessa pääsisin, / loppuun asti pysyisin.” Sellaisena sillä oli käyttöä lapsen iltarukouksenakin; toisaalta virsi sen vaikutuksesta siirrettiin vuoden 1938 uudistuksessa nuortenvirsiin.
Nyt tuo nuoren ihmisen rukous on häivytetty ja virsi on päätynyt osastoon ”Jumalan varjelus ja johdatus”. Herttaisesti sen alkuperäiset neljä säkeistöä kuvaavat paimenen ja lampaan välistä vuorovaikutusta. Suomentajan, turkulaisen koulumiehen K. L. Lindströmin (1809-1879) sepittämä viides säkeistö tuo virteen sisälähetysnäkökulman: ”Kaikki eksyneetkin lampaat / saata, Jeesus, laumaasi.” Kuudes säkeistö on tuntemattomaksi jääneen saksalaisen runoilijan lisäämä.
Sigmund von Birken (alkuaan Betulius, 1626-1681) joutui keskeyttämään opintonsa varojen puutteen vuoksi. Jonkin aikaa hän oli prinssin opettajana Wolfenbüttelin herttuan hovissa, ja palattuaan kotikaupunkiinsa Nürnbergiin hän opetti aatelispoikia. Valloittavan olemuksensa ja kirjallisen lahjakkuutensa ansiosta hän nousi ylhäisten suosioon. Kun keisari hänet aateloi, hän saksansi latinalaistetun sukunimensä von Birkeniksi (lat. betula = saks. Birke = koivu).
Sigmund von Birkenin runsaaseen tuotantoon kuuluu romaaneja ja näytelmiä, mutta korkeimmalle hän yltää parhaissa runoissaan. Saksan evankelisen kirkon virsikirjassa on yhä kaksi hänen virttään. Täyttä varmuutta ei muuten ole siitä, että Kaitse, Jeesus, paimen hyvä olisi juuri Birkenin kirjoittama. On näet myös arveltu, että sen olisikin kirjoittanut hänen aikalaisensa Ahasverus Fritsch.
Virren sävelmä on tullut Ruotsista virren 57 ”Jeesus, olet elämäni” mukana.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.