Virsi 322; Ajalla autuaalla me
322

Ajalla autuaalla me

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ajalla autuaalla me
sinua, Kristus, kiitämme,
sinulle ylistystä laulamme:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

2.
Kiittävät Herraa enkelit
ja kaikki taivaan sankarit,
laulavat kerubit ja serafit:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

3.
Näin iloitsee nyt kansasi,
riemuitsee kristikuntasi,
se laulaa autuudesta armosi:
Pyhä, pyhä, pyhä on Herra taivaassa.

Lisää suosikkeihin
Latinalainen Tibi laus salus sit Christe 1400-luvulta. Tansk. 1528. Suom. käsikirjoituksena 1580-luvulla. Virsikirjaan suom. Hemminki Maskulainen 1605. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

322 Ajalla autuaalla me

Tibi laus salus sit Christe

Keskiaikana suositut messun pysyviin eli ordinarium-sävelmiin (mm. Kyrie ja Sanctus) pohjautuvat uudelleensanoitukset, troopit, jäivät reformaation myötä syrjään. Suomalaisissa käsikirjoituksissa esiintyy lähes ainoana mutta sitä useammin latinankielinen Tibi laus. Kyseinen Sanctus-trooppi liittyi arvostettuun Kristuksen ruumiin juhlaan (Corpus Christi) mutta sijoitettiin reformaation myötä helluntaihin. Tanskankielisenä se on painettu jo 1528, saksankielisenä se esiintyy mm. böömiläisessä Michael Weissen laulukirjassa (1531), ruotsinnettuna mm. raumalaisen Matthias Westhin käsikirjoituksessa (1546?) ja suomenkielisenä Maskun Hemmingin virsikirjassa (1605).

Suomessa trooppi on liittynyt aluksi helluntain messusävelmäsarjaan, ja sävelmä lähenee kyseisen sarjan Sanctus- ja Agnus Dei -osia. Vaikka sävelmäsarja jäi vähitellen pois käytöstä, Täll ajall autuall ylistämme -trooppi säilyi virsikirjoissa ja on nykyisin usein käytössä ylistysvirtenä. Fryyginen sävelmä poikkeaa varhaisemmista keskiaikaisista sävelmistä laajan ulottuvuutensa vuoksi. Mahtavaan kolminkertaiseen Pyhään huipentuva sävelmä tempaa mukaansa enkelten ylistykseen, kuten laulun perinteinen otsikkokin kertoo (Angeli et archangeli).

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.