Virsi 321; Sinua, Jumala
321

Sinua, Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sinua, Jumala,
kansasi tunnustaa,
eteesi polvilleen
maanpiiri lankeaa.
Kerubit, serafit
ja vallat korkeat
taivaassa iäti
kiitosta laulavat:
Herramme Sebaot
on pyhä Jumala,
ja täyttää taivaat, maan
hän kunniallansa.

2.
Myös pyhät profeetat
näin tuovat kiitoksen,
kirkkaana ylistys
soi apostolien.
Marttyyrit laulullaan
ja seurakuntasi
sinua, Isämme,
kiittävät alati,
myös iankaikkista
Poikaasi ainoaa
ja Pyhää Henkeä.
Hän sielut lohduttaa.

3.
Oi Kristus, Herramme,
valkeus iäinen,
neitseestä syntynyt
ja tosi ihminen,
itsesi uhraten
syntimme sovitit,
tien uskovillesi
taivaaseen aukaisit.
Isäsi rinnalla
kaikkia hallitset,
kuolleet ja elävät
myös viimein tuomitset.

4.
Me rukoilemme nyt
apua sinulta,
kun meidät lunastit
verelläs kalliilla.
Vie palvelijasi
pyhien autuuteen,
iäiseen elämään
luoksesi taivaaseen.
Rauha ja siunaus
suo valituillesi,
kansasi pelasta,
vie lepoon luoksesi.

5.
Ylistys ikuinen
soi kerran taivaassa,
vaan nyt jo kiitämme
sinua, Jumala.
Myös tänä päivänä
synnistä varjele,
kasvosi laupiaat
käännä nyt puoleemme.
Sinuun me turvaamme,
kansaasi armahda.
Ainoa toivomme
on, Herra, sinussa.

Lisää suosikkeihin
Virren 320 pohjalta Lars Stenbäck 1857. Suom. Elias Lönnrot 1867, 1872. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Ilmari Krohn 1903.
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

321 Sinua, Jumala

Te Deum laudamus

Ikiaikainen juhlahymni Te Deum laudamus sisältyi alkuperäistekstistä suomennettuna jo Mikael Agricolan Rucouskiriaan (1544). Virsikirjassa se on kahtena versiona. Lutherin runomuotoon saattaman vuorovirren eli antifonin (320) rinnalla on myöhempi vapaa, säkeistömuotoinen ja Ilmari Krohnin säveltämä mukailu Sinua, Jumala, kansasi tunnustaa.

Hienon virren meikäläisen muodon alkuperästä virsikirjassa on ehtinyt olla jo kahdenlaista, mutta ei vielä aivan täsmällistä tietoa. Suomennoksen historian alku (Elias Lönnrot) on kyllä mainittu oikein. Sekaannusta on ilmennyt suomennoksen pohjana olevan ruotsinkielisen tekstin kohdalla. Alkuperäinen maininta ”Lars Stenbäck 1866” oli sinänsä oikea, mutta vuosiluvun pitäisi olla 1857. Niin onkin vuoden 2004 painoksessa (Raamattutalo), mutta vuosilukuun liitetty J. L. Runebergin nimi ei kuulu tähän yhteyteen.

Kysymys on kuitenkin Runebergin virsikirjaksi sanotusta virsikirjaehdotuksesta. Se oli Runebergin virsikirjakomitean jäsenenä tekemä kokonaisehdotus, jonka komitea kävi perusteellisesti läpi ja julkaisi 1857. Viisi tekstiä siihen tuli Stenbäckin työpöydältä; niistä yksi oli tämä Te Deum -versio. Omaan virsikirjaehdotukseensa, jonka hän julkaisi 1866, Stenbäck vielä vähän viimeisteli tekstiään. Oikea merkintä olisi siis: Virren 320 pohjalta Lars Stenbäck 1857, 1866.

Ylistysvirsi Sinua, Jumala, kansasi tunnustaa on kristillisen riemulaulun ylevin toteutus Lars Stenbäckin runoudessa (Erkki Kurki-Suonio). Toisaalta se vuosisataiseen hymniin pohjautuvana edustaa parasta virsiperintöä yhtenäiskirkon kaudelta ja yhdistää veisaajansa maailmanlaajaan kristikuntaan. Eikä vain yli maallisten rajojen, vaan ajallistenkin, sillä se vakuuttaa, että Pyhää Kolminaisuutta ovat kanssamme ylistämässä laulullaan ”myös pyhät profeetat” sekä apostolit ja marttyyrit.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.