Virsi 323; Nyt kiitä, sielu, Herraa
323

Nyt kiitä, sielu, Herraa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Nyt kiitä, sielu, Herraa
ja hänen pyhää nimeään,
nyt kiitä, sielu, Herraa
ja muista hänen hyvyyttään.
Anteeksi kaikki synnit
hän antaa armossaan,
hän kuihtuneen ja kuolleen
voi saada kasvamaan.
Hän tuntee kaikki puutteet,
hän siunaa särkyneen,
ja nuoruutesi elpyy,
saat kaiken alkaa uudelleen.

2.
Hän tahtonsa tuo julki,
on tuomioissaan vanhurskas,
vääryyden vallan murtaa,
on sorretuille laupias.
Myös rangaistusta ohjaa
vain Herran rakkaus
ja suuri laupeutensa,
ei koston kiivaus.
Niin kaukana kuin länsi
on aina idästä,
niin äärtä vailla kantaa
myös Herran armo ihmistä.

3.
Kuin äiti pientä lastaan
niin Herra hoivaa luotujaan.
Hän muistaa tomun hauraan,
on ihminenkin multaa maan.
Me nousemme kuin ruoho,
se kukkaan puhkeaa
ja siemenensä kantaa
ja sitten raukeaa.
Vain yksi syksyaamu,
jo tuuli kylmä käy,
se kuivan heinän kaataa,
ei meitä enää täällä näy.

4.
Vaan Herran armo säilyy
ja uutta luova voima sen,
ja Herran valtasuuruus
käy yli maan ja taivasten.
Hän liittoaan ei hylkää,
ei uskovaisiaan,
siis seuratkaamme häntä
ja hänen tahtoaan.
Kas, Herran tahdon täyttää
myös joukko enkelten,
siis kiitä, sielu, Herraa
ja seuraa häntä palvellen.

5.
Isälle kiitos olkoon
ja ainoalle Pojalle
ja lohduttajallemme,
Pyhälle Herran Hengelle!
Te taivaan sotajoukot,
te rauhantekijät,
te Herran käskyn tuojat
ja tahdon täyttäjät
ja kaikki Herran luomat,
te Herraa kiittäkää!
Nyt halleluja, aamen,
te kaikki, Herraa kiittäkää!

Lisää suosikkeihin
Johann Gramann 1540. Ruots. 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. suom. ja säk. 5 Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Hans Kugelmann 1540.
Sama sävelmä: 444 | 835
Luokitus: Kiitos ja ylistys

Virren tarina

323 Nyt kiitä, sielu, Herraa

Nun lob, mein Seel, den Herren

Johann Gramann (1487-1541) toimi Leipzigissa Thomasschulen (Tuomaankoulun) rehtorina. Uskonpuhdistuksen aatteisiin hän sai tutustua aitiopaikalta, kun Martin Luther ja Johann Eck väittelivät 1519. Gramann kirjoitti muistiin Eckin puheet, mutta väittelyn kuluessa hän vakuuttui Lutherin näkemyksistä ja siirtyi uskonpuhdistusmiesten joukkoon. Wittenbergissä hän jatkoi syventäviä opintoja Melanchthonin ja Lutherin johdolla, siirtyi sitten johtamaan uskonpuhdistuksen mukaista seurakuntaelämää Würzburgiin, Nürnbergiin ja Mansfeldiin. Vuodesta 1525 hän toimi elämänsä loppuun asti pappina Königsbergissä (nyk. Kaliningrad).

Psalmien kirjaa Luther piti seurakuntalaulun yhtenä päälähteenä. Niinpä hän pyysi runoilijoita laatimaan psalmeista seurakuntavirsiä. Gramannin virsi Nyt kiitä, sielu, Herraa perustuu psalmiin 103. Se on kirjoitettu noin vuonna 1530 ja painettu vuosikymmentä myöhemmin. Kiinnostavaa on seurata rinnan psalmia ja sen virsimukaelmaa eli parafraasia. Hämmästyttävän paljon rikkaasta ja monipuolisesta psalmista on siirtynyt virren neljään säkeistöön. Viides säkeistö on syntynyt myöhemmin (1549). Se on kristillisen tavan mukaan psalmin päättävä Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle (Gloria Patri), mutta siihenkin on lomitettu psalmin loppujakeiden ajatuksia ja kielikuvia.

Gramannin virren käänsi Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen) ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan 1583. Uusi suomennos on Anna-Maija Raittilan.

Hans Kugelmannin kokoelmasta vuodelta 1540 löytyy virren sävelmä, joka kuuluu luterilaisten ydinkoraalien uljaimpiin. Melodiaa ovat käyttäneet monet säveltäjät urku- ja kuoroteoksissaan. Sävelmästä on myös suomalaisia kansantoisintoja, joista erästä käytetään Siionin virsissä (esim. SV 114 ”On luja Herran sana”).

Markku Kilpiö

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.