1.
Kun Kristus käski sanansa
saarnata maailmalle,
hän lupasi myös armonsa
sen vastaanottajalle.
Se sana hengen virvoittaa
ja synneistämme vapahtaa,
tuo meille lohdutuksen.
2.
On totta, Herra, sanasi,
sen totuus kestää aina,
vaan usko horjuu alati
ja synti meitä painaa.
Sen tähden hoidat heikkoja
anteeksiantamuksella,
asetit synninpäästön.
3.
Maan päällä mikä päästetään,
päästetään taivaassakin.
Maan päällä mikä sidotaan,
sidotaan taivaassakin.
Ei nouse siellä kanteeksi,
se mikä saatiin anteeksi,
näin lupaa Kristus itse.
4.
Siis Kristukseen nyt uskalla
ja sanaan, joka kantaa.
Hän siunaa sinut armolla,
sen synninpäästö antaa.
Luo Kristuksen se johdattaa
ja tunnon haavat parantaa.
Oi kiitä, sielu, Herraa!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Sirkku Rintamäki ja Mikko Helenius (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Saksassa 1538.
Turun koulun rehtori Jaakko Finno toimitti kuningas Juhana III:n toimeksiannosta ensimmäisen suomenkielisen virsikirjan (1583). Sen 101 virrestä enin osa oli käännöksiä ruotsista, saksasta ja latinasta. Joukossa oli myös seitsemän hänen omaa virttään. Niihin kuului tämä virsi ripistä ja synninpäästöstä.
Jotta näin vanha alun perin suomeksi kirjoitettu virsi olisi voinut säilyttää paikkansa virsikirjassa, on sen kieliasua ja ilmaisuja jouduttu useaan kertaan tarkistamaan ja muuttamaan. Ensimmäinen tarkistus tapahtui virsikirjan uudistuksessa 1886. Siinä vaiheessa 1. ja 3. säkeistö "ilmaisivat varsin tarkasti" Finnon ajatuksen, kun taas 2. ja 4. säkeistö olivat "vapaammin mukaillut" – sillä tavoin vanhinta virsiperintöämme tutkinut P. J. I. Kurvinen luonnehtii tapahtunutta. Virttä muokkasi siinä vaiheessa A. B. Roos.
Nykyiseen virsikirjaan Jaakko Finnon vanhaa virttä on muokannut Niilo Rauhala. Viimeisessä säkeistössä voi sanoa hänen lähentyneen Finnon alkuperäistä ajatusta. Välillä oli korostettu sitä, että nimenomaan synninpäästö on otettava vastaan Jumalan sanana: "Siis mielees Herran sanana / nyt päästösana paina, / sä Herran sanaan uskalla / ja siihen turvaa aina" (1938: 223). Jaakko Finno kirjoitti: "Ota siis vastaan Herran sana / sekä ripis' että saarnas'" (VVK 16); hän muuten myös muistutti, että Paholaisen mielestä Herran luja ja vahva sana "on sangen karvas"! Nyt säkeistön alku sopii muistettavaksi erityisesti myös tulevaisuutta ajateltaessa: "Siis Kristukseen nyt uskalla / ja sanaan, joka kantaa.".
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 367 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.