Virsi 281; Lienenkö outo ainoa maan päällä
§
281

Lienenkö outo ainoa maan päällä

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Lienenkö outo ainoa maan päällä,
vaivaini vertaa löytyneekö täällä?
Murheeni eikö muutu milloinkaan,
huoliini milloin huojennuksen saan?

2.
Aina kun aamuin nousee päivä armas,
murhekin nousee, paisuu tuska karvas.
Ehtoolla muut kun käyvät levolleen,
itkuuni yksin jään ja murheeseen.

3.
Vitsasi alla, Herra, murrun, näännyn,
kätesi painaa, kunne täällä käännyn.
Tuomion nuoli särkee sydämen.
Katseesi alta minne pakenen?

4.
Jos metsäkyyhkyseltä siivet saisin,
pois piilopaikkaan kauas kaikkoaisin.
Vaan minne, Herra, voisin paeta,
mistä et saavuttaisi minua?

5.
Tahdotko, Herra, armoton näin olla,
hyljätä viimein minut tuomiolla?
Laupeuteesi enkö luottaa saa,
lastasi etkö tahdo armahtaa?

6.
Ansaitsin, Herra, joutuakin vaivaan,
vaan onhan vielä auki armo taivaan.
Oi Isä, suuret, raskaat syntini
Kristuksen tähden anna anteeksi!

7.
Sieluni nosta toivoon rohkeampaan,
etsithän, Paimen, eksynehen lampaan,
tuhlaajalapsen, rahan kadonneen,
huomaasi nostat autuaalliseen.

8.
Syntinen peitä vanhurskaudella,
riemulla kruunaa minut ikuisella,
vie ihanimpaan ilosaliisi,
pyhien seuraan, Jeesus, luoksesi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Sirkku Rintamäki ja Mikko Helenius (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys