Virsi 280; Älä vaadi, Jumala
280

Älä vaadi, Jumala

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Älä vaadi, Jumala,
oikeuteen minua.
En voi sitä kestää,
tuomiota estää.
Hukkumasta pelasta!

2.
Annoit rakkaan Poikasi,
syntini hän sovitti.
Anteeksi ne anna,
etten kuormaa kanna,
jonka kantoi Herrani.

3.
Syntieni paulasta
päästä, pyhä Jumala.
Voita pahan valta,
suojaa maailmalta,
elämäni uudista.

4.
Hoida armon Hengellä,
väkevällä kädellä,
että rauhan saisin,
aina kirkastaisin
auttajani nimeä.

5.
Sinuun yksin luottaa suo,
armostasi apu tuo.
Anna noutaa mieltäs,
etten eksy tieltäs.
Uusi henki minuun luo.

6.
Hyvyyttäsi, Herrani,
kiittää tahdon iäti.
Kun lyö lähdön hetki,
päättyy mainen retki,
päästä minut lepoosi.

Lisää suosikkeihin
Johannes Pálfi 1635. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Unkarissa 1693.
Luokitus: Katumus ja rippi

Virren tarina

280 Älä vaadi, Jumala

Ne szállj perbe énvelem

Tuomiosunnuntain tekstit puhuvat viimeisestä tuomiosta. Tuomion ajatus on kyllä tuttu jo tässä elämässä. Virsi Älä vaadi, Jumala, oikeuteen minua tulkitsee näitä tuntoja, mutta ennen muuta sen veisaaja turvautuu Jumalan armoon: vain siihen luottaen pelastuu hukkumasta.

Tietomme virren kirjoittajasta Johannes Pálfista (n. 1585-1641) ovat todella niukat: Virsitieto-teoksen mukaan hän oli "elämänvaiheiltaan vähän tunnettu unkarilainen virsirunoilija", siinä kaikki. Virren sävelmä on unkarilainen.

Ajatus unkarilaisten virsien suomentamisesta alkoi toteutua, kun keväällä 1935 Suomessa oleskellut rovasti, myöhempi piispa Zoltán Túróczy lähetti uutta virsikirjaa valmistelevalle komitealle joitakin unkarilaisia virsiä ja niistä tekemänsä suorasanaiset suomennokset. Virsikirjakomitean puheenjohtaja Aukusti Oravala sitten "puki niitä virren muotoon".

Älä vaadi, Jumala on yksi niistä viidestä virrestä, jotka näin saatiin Unkarin luterilaisen kirkon virsistä vuoden 1938 virsikirjaan. Neljä niistä on edelleen nykyisessä virsikirjassa. Kaksi näistä silloin unkarin kielestä suomennetuista virsistä on alun perin saksalaisia (nykyiset 179 ja 353).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.