Virsi 279; Minua, Jeesus, auta
279

Minua, Jeesus, auta

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Syntinen:
Minua, Jeesus, auta,
kun huudan sinua.
Nyt kuolemasi kautta
minua armahda.

2.
Jeesus:
Käy tänne, syntisparka,
niin löydät auttajan.
Kun tuntosi on arka,
sinua armahdan.

3.
Syntinen:
En peitä syntejäni,
ne kaikki tunnet jo.
Nyt polttaa sydäntäni
vanhurskas tuomio.

4.
Jeesus:
Vain minulla on valta
armahtaa sinua
Jumalan vihan alta
ja synnin vallasta.

5.
Syntinen:
Ei ole ketään toista,
ken päästää vaivasta.
Nyt epäusko poista,
oi Jeesus, armahda.

6.
Jeesus:
Saat päästön synneistäsi,
käy rauhaan Jumalan.
Sinua siunaa käsi
ainoan auttajan.

7.
Syntinen:
Sen uskon, Jeesukseni.
On armos avara,
kun sinä avukseni
käyt, pyhä Karitsa.

8.
Jeesus:
Näin usko loppuun asti,
niin vältät helvetin.
Saat niittää riemuisasti,
kun kylvit kyynelin.

9.
Syntinen:
Jää, Jeesus, sanallasi
minua tukemaan,
Pyhällä Hengelläsi
matkaani ohjaamaan.

10.
Jeesus:
Iäti armo kestää,
sinua vahvistaa
ja harhateiltä estää,
vaivoissa virvoittaa.

11.
Syntinen:
Näin kanssa pyhiesi
suo taivas periä
ja anna autuutesi,
oi sielun ystävä.

12.
Jeesus:
Käyn vierelläsi tiellä,
perille kuljetan.
Saat kerran kruunun siellä,
saat nähdä Jumalan.

13.
Syntinen:
Nyt kiitän, kunnioitan
sinua, Herrani.
Kun kerran kruunun voitan,
ylistän iäti.

Lisää suosikkeihin
Tanskalainen n. 1600. Suom. arkkivirtenä 1683. Virsikirjaan 1686. Uud. komitea 1937, Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Toisinto Kalannista.
Sama sävelmä: 195
Luokitus: Katumus ja rippi

Virren tarina

279 Minua, Jeesus, auta

O Jesu, for din pine

Minua, Jeesus, auta on vuorovirsi. jossa vuoropuhelun osapuolina ovat Syntinen ja Jeesus. Virsi on tuntemattoman tanskalaisen sepittämä runsaat neljäsataa vuotta sitten. Sen suomennos ilmestyi arkkiveisuna 1683. Kolme vuotta myöhemmin se otettiin virsikirjaan – yhteen niistä, joita 1600-luvun lopulla julkaistiin Suomalaisten sielun tavara -nimisinä. Vanhassa (vuoden 1701) virsikirjassa ei ollut pantu näkyviin vuorosanojen käyttäjiä, ne tulivat mukaan vasta virsikirjan uudistuksessa 1886.

Vielä edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa oli toinenkin samantyyppinen vuorovirsi ("Ah, ah kunne kurja kuljen"). Siihen oli kaksi sävelmääkin, syntisen repliikeille omansa, Jeesukselle omansa, mutta eipä sitä juuri taidettu laulaa. Miten lienee virren Minua, Jeesus, auta käytön laita? Se voisi onnistua esimerkiksi niin, että seurakunta laulaa syntisen osuuden ja kuoro Jeesuksen vuorosanat.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 195 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.