Virren tarina
267 Sua syvyydestä avuksi
Aus tiefer Not schrei ich zu dir
Martti Lutherin virsi Sua syvyydestä avuksi lähtee liikkeelle psalmista 130: "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. – Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää?" Mutta virren keskipisteeksi Luther nostaa anteeksiantamuksen. Voi sanoa, että virressä kohtaavat Vanha ja Uusi testamentti.
Virren aloittava psalmin avunhuuto saa nimittäin vastauksen, jonka pohjana on Uuden testamentin peruslause: "Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja" (Room. 3:28). Tässä ollaan uskonpuhdistuksen sanoman ytimessä. Ja virsi, joka alkoi hätähuudolla, päättyy voittolauluun: "Vaikka on suuret syntini, / suurempi armos vielä. / On hätääntynyt sieluni, / vaan armoas et kiellä. / Mua synneistäni puhdistat, / mua murheellista lohdutat. / Vain sinun kiitos olkoon!"
Lutherin mukaan kristillinen vanhurskaus ei ole muuta kuin syntien anteeksiantamusta. Kristuksen valtakunta on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Isossa katekismuksessaan Luther sanoo: ”Kristikunnassa on kaikki olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta.” Vähästä katekismuksesta olemme oppineet, että Pyhä Henki "joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi".
Sua syvyydestä avuksi on Lutherin varhaisimpia virsiä. Se sisältyi ensimmäiseen luterilaiseen virsivihkoseen (1524), joka tunnetaan nimellä Achtliederbuch (’Kahdeksan laulun kirja’), koska siinä oli kahdeksan virttä; niistä neljä oli Lutherin kirjoittamia. Suomeksi tämä virsi on ollut ensimmäisestä, Jaakko Finnon toimittamasta virsikirjasta (1583) alkaen. Hyvin todennäköisesti myös virren sävelmä on Lutherin käsialaa. Kun siitä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, on meidän virsikirjassamme vain varovainen alkuperämerkintä: Saksassa 1524.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.