Virsi 268; Hädässä huudan Herraa
268

Hädässä huudan Herraa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Hädässä huudan Herraa
kaikesta sielusta.
Ah, auta tällä kertaa,
oi Jeesus, auttaja!
Korvasi avaa vielä
ja kuule huutoni
ja anna murheen tiellä
armosi, apusi.

2.
Jos oikeuden mukaan
tahtoisit tuomita,
ei kestää voisi kukaan,
täytyisi hukkua.
Vaan, Herra, katuville
et kosta milloinkaan,
kiiruhdat syntisille
anteeksi antamaan.

3.
Lupaukseesi varmaan
nyt panen toivoni.
Saan siitä avun armaan,
jos kuinka kävisi.
Kuin päivää aamuun asti
odottaa vartija,
niin Herraa luottavasti,
sieluni, odota.

4.
Israel, lujaan luottaa
saat Herran hyvyyteen.
Hän aina avun tuottaa,
vie viimein autuuteen,
anteeksi synnit antaa
armostaan suuresta,
kansansa kuormat kantaa,
sen päästää tuskasta.

Lisää suosikkeihin
Clément Marot 1539. Saks. Ambrosius Lobwasser 1573, ruots. Lars Wivallius 1625. Suom. virsikirjaan 1685. | Sävelmä: Ranskassa 1539.
Sama sävelmä: 383 | 393 | 403 | 841
Luokitus: Jumalan armo Kristuksessa

Virren tarina

268 Hädässä huudan Herraa

Du fond de ma détresse

Virsi pohjautuu psalmiin 130, "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra". Virren alla on kolme nimeä.

Ensimmäisenä on virren alkuperäinen ranskalainen kirjoittaja Clément Marot (1494-1544). Hän oli toinen Ranskan protestanttien virsikirjan eli Hugenottipsalttarin runoilijoista. Kun näet Jean Calvin oli sitä mieltä, että seurakuntavirren sisällön piti olla suoraan Raamatusta, niin reformoidun kirkon virsiperinne alkoi psalmivirsistä. Hugenottipsalttarissa oli 150 virttä, yhtä monta kuin Raamatussa on psalmeja.

Toinen nimi on saksalainen Ambrosius Lobwasser (1515-1585), Königsbergin yliopiston oikeustieteen professori. Hän käänsi hugenottipsalttarin saksaksi. Tämän saksannoksen kautta ranskalaiset psalmivirret tulivat tunnetuiksi muuallakin. Siitä tämä virtemme käännettiin ruotsiksi.

Kolmantena nimenä onkin ruotsintaja Lars Wivallius (1605-1669), synnynnäinen runoilija, renessanssi-ihminen ja suurten mittojen seikkailija. Vaelluksillaan Euroopassa hän joutui edesottamuksistaan jo vankilaankin. Tultuaan väärällä passilla ja nimellä Tanskaan Wivallius onnistui puijaamaan erästä aatelismiestä ja naimaan tämän tyttären. Kun totuus paljastui, hänet tuomittiin kuolemaan. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan Ruotsiin. Siellä pantiin vireille uusi oikeusjuttu ja Wivallius sai vankeustuomion, jonka hän kärsi Kajaanin linnassa.

Mutta neljäs ja loppujen lopuksi tärkein nimi puuttuu: virren suomentajasta ei ole tietoa. Mikään poropeukalo hän ei ollut – näytteenä hänen taidostaan virren neljäs säkeistö: "Israel, lujast' luota / Ain' Herran hyvyyteen, / Hän sinull' avun tuottaa, / Ja auttaa autuuteen; / Hän synnit anteeks' antaa, / Suuresta armosta, / Israelill' avun kantaa, / Ja tuskist' pelastaa" (VVK 90). Meillä virsi ilmestyi ensi kerran Johannes Gezelius vanhemman julkaisemassa virsikirjassa 1685.

Sävelmä on virren alkuperäinen ranskalainen koraali vuodelta 1539.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.