Virsi 267; Sua syvyydestä avuksi
267

Sua syvyydestä avuksi

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Sua syvyydestä avuksi
nyt huudan, Jumalani.
Korviisi ota huutoni
ja auta sieluani.
Jos syntejäni muistelet
ja luet syyksi vääryydet,
en kestä edessäsi.

2.
Jos synneistä me tahdomme
vapaiksi, puhtaiks tulla,
ei auta omat tekomme,
muu apu täytyy olla.
Jumala meitä armosta
voi auttaa synnin vallasta.
Vain Herraan turvatkaamme.

3.
Siis armoos, Herra, uskallan,
et vaivaista sä heitä.
Mä omat työni unhotan,
ne syntiä ei peitä.
Mä turvaan kurjuudessakin
sun sanas lupauksihin.
Ne totta ovat aina.

4.
Jos viivyttäisit apua
minua koetellen,
niin riipun, Herra, sinussa,
jään toivoon odotellen.
Jos hirmuiselta näytätkin,
laupias olet silloinkin
ja ajallasi autat.

5.
Vaikka on suuret syntini,
suurempi armos vielä.
On hätääntynyt sieluni,
vaan armoas et kiellä.
Mua synneistäni puhdistat,
mua murheellista lohdutat.
Vain sinun kiitos olkoon!

Lisää suosikkeihin
Martti Luther 1524. Ruots. Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1867. | Sävelmä: Saksassa 1524.
Sama sävelmä: 610
Luokitus: Jumalan armo Kristuksessa

Virren tarina

267 Sua syvyydestä avuksi

Aus tiefer Not schrei ich zu dir

Martti Lutherin virsi Sua syvyydestä avuksi lähtee liikkeelle psalmista 130: "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. – Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, kuka silloin kestää?" Mutta virren keskipisteeksi Luther nostaa anteeksiantamuksen. Voi sanoa, että virressä kohtaavat Vanha ja Uusi testamentti.

Virren aloittava psalmin avunhuuto saa nimittäin vastauksen, jonka pohjana on Uuden testamentin peruslause: "Ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo, ilman lain vaatimia tekoja" (Room. 3:28). Tässä ollaan uskonpuhdistuksen sanoman ytimessä. Ja virsi, joka alkoi hätähuudolla, päättyy voittolauluun: "Vaikka on suuret syntini, / suurempi armos vielä. / On hätääntynyt sieluni, / vaan armoas et kiellä. / Mua synneistäni puhdistat, / mua murheellista lohdutat. / Vain sinun kiitos olkoon!"

Lutherin mukaan kristillinen vanhurskaus ei ole muuta kuin syntien anteeksiantamusta. Kristuksen valtakunta on armon ja anteeksiantamuksen valtakunta. Isossa katekismuksessaan Luther sanoo: ”Kristikunnassa on kaikki olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta.” Vähästä katekismuksesta olemme oppineet, että Pyhä Henki "joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi".

Sua syvyydestä avuksi on Lutherin varhaisimpia virsiä. Se sisältyi ensimmäiseen luterilaiseen virsivihkoseen (1524), joka tunnetaan nimellä Achtliederbuch (’Kahdeksan laulun kirja’), koska siinä oli kahdeksan virttä; niistä neljä oli Lutherin kirjoittamia. Suomeksi tämä virsi on ollut ensimmäisestä, Jaakko Finnon toimittamasta virsikirjasta (1583) alkaen. Hyvin todennäköisesti myös virren sävelmä on Lutherin käsialaa. Kun siitä ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, on meidän virsikirjassamme vain varovainen alkuperämerkintä: Saksassa 1524.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.