Edellinen
1.
Oi iloitkaa, te kristityt,
veisatkaa hartain mielin
kiitosta Jumalalle nyt
niin sydämin kuin kielin
suuresta rakkaudesta,
kun antanut hän armonsa
on meille Kristuksessa.
2.
Voi, kuinka lujaan minua
sai pitää kahleissansa
tuo vihollinen, saatana,
ja käyttää orjanansa!
Näin syntiin yhä syvemmin
ja omantunnon kipuihin
ja ahdistukseen vaivuin.
3.
Kun omin neuvoin vapaaksi
en päässyt synneistäni
ja turvaa hyvät tekoni
ei tuoneet hädässäni,
niin kaiken toivon kadotin,
näin kuoleman ja helvetin
uhkaavan kauhuillansa.
4.
Vaan iankaikkisuudessa
mua sääli Isä taivaan,
hän muisti laupeuttansa
ja katsoi alas vaivaan.
Hän katsoi minun puoleeni
ja kurjaa auttoi, armahti,
hän uhrin kalliin antoi.
5.
”Käy viipymättä auttamaan”,
hän lausui Pojallensa,
”tuon kurjan luokse maailmaan
käy pelastajaksensa.
Hän kuolee, hukkuu synneissään,
vaan lähde sinä kärsimään
nyt hänen kuolemansa.”
6.
Ja Poika kuuli Isäänsä
ja jätti kirkkaan taivaan.
Niin syntyi tänne neitseestä
hän veljekseni vaivaan,
näin herruutensa salaten
hän otti muodon ihmisen,
hän vangitsijan voitti.
7.
Hän lausui: ”Luota voimaani,
kun sodin puolestasi
ja hyväksesi kaikkeni
tein Vapahtajanasi.
Näin ostin sinut kalliisti
ja aina kuljen kanssasi,
ei erottaa voi meitä.
8.
Nyt vuodatettu vereni
tuo rauhan, turvan tuottaa.
Kun kaiken kärsin tähtesi,
saat lunastukseen luottaa.
Kun voitin synnin, kuoleman
ja armon aarteet lahjoitan,
niin tulet autuaaksi.
9.
Ja Isän luona taivaassa
nyt olen puoltajasi
ja rukouksin sinua
myös muistan murheissasi.
Kun Pyhä Henki opettaa
ja sanaa aina kirkastaa,
hän johtaa totuuteeni.
10.
Tuo tekoni ja sanani
nyt julki rohkeasti,
näin kasvaa valtakuntani,
se kestää ikuisesti.
Vaan karta ihmisoppeja,
ne vievät aarteen sinulta,
vain sanassani pysy.”
11.
Siis kiitän Isää armosta,
kun Poikansa hän antoi,
ja kiitän aina Jeesusta,
kun syntini hän kantoi.
Hän minut kuolon kidasta
ja pahan hengen pauloista
näin auttoi tielle taivaan.
Voidaan laulaa myös sävelmällä 137.
