Virsi 190; Sun sanas suojaa, Jumala
190

Sun sanas suojaa, Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Sun sanas suojaa, Jumala,
sen vastustajat masenna,
kun tahtovat ne alati
kukistaa valtaa Poikasi.

2.
Oi Kristus, voitonruhtinas,
sä näytä valtas, kunnias.
Sun kristikuntaas holhoa
ja sitä suojaa, vahvista.

3.
Lyö maahan sanas sortajat
ja niiden juonet kavalat.
Suo aina voittaa sanasi
ja lisää seurakuntaasi.

4.
Suo vastustajain tuntea,
ettet sä laumaas unhota,
vaan tahdot auttaa, vahvistaa,
kun vaarat sitä ahdistaa.

5.
Oi Pyhä Henki, lohduta
ja rauhaan meitä johdata.
Tuskissa anna huojennus
ja kuolemassa virvoitus.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1, 2 ja 5 Martti Luther 1542, säk. 3 ja 4 Justus Jonas 1545. Ruots. 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Knut Legat Lindström 1867 ja komitea 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1543.
Sama sävelmä: 36
Luokitus: Jumalan sana

Virren tarina

190 Sun sanas suojaa, Jumala

Erhalt uns, Herr, bei deinem Wort

Lempeän sävelmän vaikutuksesta voi jäädä huomaamatta Martti Lutherin ja Justus Jonaksen virren Sun sanas suojaa, Jumala rajuus. "Lyö maahan sanas sortajat", siinä sanotaan.

Alkuaan sanottiin vähän muutakin. Luther näet nimesi tarkoittamansa vastustajat: paavin ja turkkilaisen. Historiasta tiedämme, että hän ja paavi olivat sotajalalla keskenään. Turkkilaisvaara taas uhkasi, kun sulttaani Soliman II tavoitteli Euroopan herruutta. Jo 1529 hän oli piirittänyt Wieniä, jonka valloittamista hän jälleen kaavaili 1540-luvun alussa. Lutherin virsi on peräisin niiltä ajoilta.

Turkkilaisvaara väistyi, mutta Euroopassa oltiin menossa kohti uskonsotien aikaa.

Virren suomensi Jaakko Finno virsikirjaansa 1583. Suomennoksessa ei paavia (eikä turkkilaisia) ole koskaan mainittu. Jaakko Finnon kuninkaan ja toimeksiantajan Juhana III:n tunnetut katolisuutta lähentelevät pyrkimykset selittänevät sen, että hänen virsikirjastaan muutenkin puuttui katolista kirkkoa vastustava aines.

Kolmannen säkeistön Finno sai tällaiseksi: "Sanas sortajat alas paina, / Heidän juonens' estä aina, / Siihen hautaan heit' pudota, / Johon meit' pyytävät upottaa." Vuoden 1886 virsikirjassa siitä tuli kuin lähetysvirsi: "Sä käännä sanas sortajat, / Kukista juonens kavalat, / Suo Henkes heitä valaista / Ja oikialle ohjata!" Nykyinen väkivaltainen sanamuoto "Lyö maahan sanas sortajat" (vrt. 577:6) on vuodelta 1938. Silloin se koettiin ajankohtaiseksi!

Luther otsikoi tämän virren "lastenlauluksi", mikä voi todella tuntua oudolta. Pelätessään pahinta hän näet odotti lasten rukouksesta apua, kun uhkaava tilanne ei näyttänyt vanhempaa väkeä kovinkaan huolestuttavan.

Lutherin virressä oli kolme säkeistöä (1, 2 ja 5), ja sillä oli tällöin kolminaisuusvirren luonne. Kaksi lisäsäkeistöä (3, 4) on kirjoittanut hänen ystävänsä ja työtoverinsa Justus Jonas (1493–1555), Wittenbergin yliopiston kanonisen oikeuden professori ja sikäläisen linnankirkon rovasti..

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.