Virsi 189; Ah Jeesus, ole kanssamme
189

Ah Jeesus, ole kanssamme

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ah Jeesus, ole kanssamme,
jo joutuu aika ehtoolle.
Suo, ettei valo sanasi
milloinkaan meiltä sammuisi.

2.
On aika ahdas, vaikea,
siis seurakuntaa vahvista
puhtaasti sanaa saarnaamaan
ja sakramentit jakamaan.

3.
Kirkkosi, Herra, herätä,
toivossa työhön lähetä.
Sanasi anna voimassaan
kaikua kaikkeen maailmaan.

4.
Sanaasi sido meidätkin
ja torju juonet helvetin.
Luo kirkkoon yksimielisyys
ja nöyryys, kärsivällisyys.

5.
Hajota henget ylpeät,
ne puhtaan sanan hylkäävät
ja aina uutta tarjoten
muuttavat selvän totuuden.

6.
Sanaasi itse suojele
ja kunniaasi, Herramme.
Myös sitä, Jeesus, vahvista,
ken sotii sanas puolesta.

7.
On surussa ja murheessa
sanasi turva ainoa.
Sun kirkkos siihen kiinnitä
ja ahdingoista selvitä.

8.
Sanasi valkeudessa
suo aina meidän kulkea,
ja viimein surun laaksosta
taivaaseen, kotiin, johdata.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

1. säk. latinaksi Philipp Melanchthon 1551, saks. ja säk. 2–8 Nicolaus Selnecker 1572. Ruots. Jesper Swedberg 1694. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Luokitus: Jumalan sana

Virren tarina

189 Ah Jeesus, ole kanssamme

Ach, bleib bei uns, Herr Jesu Christ

Virren kirjoittaja Nicolaus Selnecker (1528-1592) oli uskonpuhdistuksen vuosisadan virsirunoilijoita. Hän oli musikaalisesti lahjakas; jo 12-vuotiaana hän toimi urkurina. Aikanaan hän lähti Wittenbergiin lukemaan lakia, mutta kun hän siellä asui isänsä ystävän Philipp Melanchthonin luona, tämä sai nuorukaisen vaihtamaan opintojensa suuntaa. Niin Selneckeristä tuli teologi, vieläpä oikein huomattava: hän toimi sitten niin professorina kuin kirkonjohtajanakin. Virkapaikkaa hän tosin joutui muuttamaan useaan kertaan, sillä elettiin kirkollisesti levotonta aikaa. Saksan luterilaiset olivat jakaantuneet kahteen leiriin: toiset olivat aitoluterilaisia, toiset taas Melanchthonin kannattajia eli filippistejä. Selnecker oli Lutherin linjalla. Hänen asiantuntemustaan arvostettiin, ja hän kuului siihen valiokuntaan, jonka työn tuloksena syntyi meidänkin kirkkomme tunnustuskirjoista viimeinen eli Yksimielisyyden ohje.

Ei riittänyt se, että luterilaiset olivat riidassa keskenään. Evankelinen uskon asema oli uhattu, sitä ahdisti vastauskonpuhdistukseen noussut katolinen kirkko. ”On aika ahdas, vaikea” (säk. 2). Selneckerinkin virsi on taisteluvirsi, joskin luonteeltaan erilainen kuin Lutherin Jumala ompi linnamme, jonka mukaan Jumala ”on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan” ja joka vakuuttaa, että kiukussaan raivoavat ”valheen enkelit” ovat jo saaneet tuomion. Selneckerin virressä on nöyrä rukouksen sävy: ”On surussa ja murheessa / sanasi turva ainoa. / Sun kirkkos siihen kiinnitä / ja ahdingoista selvitä.”

Virren loppusäkeistöjä ovat monet papit käyttäneet saarnavirtenä. Vielä edellisessä, vuoden 1938 virsikirjassa 7. säkeistö noudatti alkuperäisen suomennoksen (1701) jykevää sanontaa: ”Se, Jeesus, on sun asias, Se oma on sun kunnias, Siis sitä suojaa, vahvista, Ken sotii sanas puolesta.”

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.