Virsi 157; Maailma täynnä turhuuttaan
157

Maailma täynnä turhuuttaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maailma täynnä turhuuttaan
kiiruhtaa kohti loppuaan.
On ylpeys sen pukuna
ja rikkaus sen koruna.
Vain valtaa, voimaa, kunniaa
niin moni etsii, kumartaa.

2.
Kuin poutapilvi taivaalla
tai varjo kohta haihtuva,
kuin vaahto aallon kuohuvan
on kaikki turhuus maailman.
Se häipyy yhtä nopeaan
kuin nuoli lentää jouseltaan.

3.
Kun tuomiolla seisomme,
niin hämmästyen näemme:
maailma hukkuu menoineen
ja riemuineen ja himoineen.
Ken niissä löysi aarteensa,
on niiden kanssa hukkuva.

4.
Voi ihmisparkaa sokeaa,
turmion teiden kulkijaa!
Ei kysynyt hän totuutta,
ei etsinyt hän autuutta,
vaan Herran armon hylkäsi
ja itseensä vain turvasi.

5.
Ei parannuksen toivoa
kadotetuille anneta.
On armonaika loppunut,
iäinen vaiva alkanut.
Jumala, meitä armahda
ja parannukseen johdata!

6.
Vie meidät tuomioltasi,
oi Herra, valtakuntaasi.
Vie riemuun taivaan ihanan,
iäisiin häihin Karitsan.
Ylistys, Herra, sinun on,
kun autat alta tuomion.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys