Virsi 157; Maailma täynnä turhuuttaan
157

Maailma täynnä turhuuttaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Maailma täynnä turhuuttaan
kiiruhtaa kohti loppuaan.
On ylpeys sen pukuna
ja rikkaus sen koruna.
Vain valtaa, voimaa, kunniaa
niin moni etsii, kumartaa.

2.
Kuin poutapilvi taivaalla
tai varjo kohta haihtuva,
kuin vaahto aallon kuohuvan
on kaikki turhuus maailman.
Se häipyy yhtä nopeaan
kuin nuoli lentää jouseltaan.

3.
Kun tuomiolla seisomme,
niin hämmästyen näemme:
maailma hukkuu menoineen
ja riemuineen ja himoineen.
Ken niissä löysi aarteensa,
on niiden kanssa hukkuva.

4.
Voi ihmisparkaa sokeaa,
turmion teiden kulkijaa!
Ei kysynyt hän totuutta,
ei etsinyt hän autuutta,
vaan Herran armon hylkäsi
ja itseensä vain turvasi.

5.
Ei parannuksen toivoa
kadotetuille anneta.
On armonaika loppunut,
iäinen vaiva alkanut.
Jumala, meitä armahda
ja parannukseen johdata!

6.
Vie meidät tuomioltasi,
oi Herra, valtakuntaasi.
Vie riemuun taivaan ihanan,
iäisiin häihin Karitsan.
Ylistys, Herra, sinun on,
kun autat alta tuomion.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Laitilasta.
Sama sävelmä: 139 | 141 | 394
Luokitus: Kirkkovuoden päätös

Virren tarina

157 Maailma täynnä turhuuttaan

Kaikk’ kuin Christusta kunnioitit

Vuoden 1701 virsikirjassa oli kaksi virttä veisattavaksi "P. Apostolitten päivinä". Toinen niistä, Hemminki Maskulaisen kirjoittama Kaikk' kuin Christusta kunnioitit (VVK 198), on jäljellä vielä nykyisessäkin virsikirjassa, tosin kahdeksi virreksi jaettuna.

Alkuperäisen virren pohjana oli apokryfisen Viisauden kirjan 5. luku, joka puhuu vanhurskaiden ilosta ja jumalattomien rangaistuksesta. Hemmingin virressä kadotukseen tuomitut jumalattomat hämmästelevät, kuinka heidän pilkkaamansa ja vainoamansa nyt ovat kunniassa ja autuaassa ilossa, ja kyselevät: "Mitä meit' autti mailman meno? Koreus kemppi, pramius paljo? Vaattein kallein kiiltämykset? Muitten paljot palvelukset? Voima väkevä, valta tuima? Kunnia korkia, suuri saama?"

Hemminki Maskulaisen virrestä tehtiin vuoden 1938 virsikirjaan kaksi virttä. Niistä nähdään, miten eri tavoin on voitu tehdä vanhasta virrestä uusi. Tässä tuomiosunnuntain virressä Maailma täynnä turhuuttaan ei ole paljonkaan jäljellä Hemmingin alkuperäistekstistä, jossa äskeinen sitaatti vastaa nykyisen virren ensimmäistä säkeistöä. Sanoituksen erot ovat kauttaaltaan suuret. Niinpä toisen säkeistön kielikuvista vain ammutun nuolen löytää Hemmingin virrestä. – Pyhäinpäivän virsi 141 ”Ne jotka täällä uskossa” sen sijaan muistuttaa selvästi Hemmingin virren vastaavia säkeistöjä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.