Virsi 158; Vihan päivä kauhistava!
158

Vihan päivä kauhistava!

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Vihan päivä kauhistava!
Sydänjuuret värähtää,
kun on kaikki katoava,
taivas, maa kun häviää.
Ihmiskunta peljästyy,
tuomari kun lähestyy.

2.
Taivaan torvi äänen antaa,
kaikuu kaikkeen maailmaan,
maankin alle kaiun kantaa,
kutsuu kuolleet haudoistaan
tuomiolle käskien
eteen Herran istuimen.

3.
Siinä suuret, siinä pienet,
kaikki tarkoin tutkitaan.
Ihminen, ken ikään lienet,
silloin sinut tuomitaan.
Silloin kaikki löydetään,
sanat, teot kätköistään.

4.
Näitä, Jeesus, muistaissani
vain se toivo lohduttaa,
näissä ahdistuksissani
sieluani virvoittaa,
että tulit päälle maan
tuomiosta auttamaan.

5.
Jeesus, sinä tuskallasi
ostit minut vapaaksi.
Suo nyt olla seuraajasi,
jäsen sinun ruumiisi,
että kerran löytyisi
kirjastasi nimeni.

6.
Kaikki mikä synnin tähden
karttuu täällä kanteeksi,
Kristus, kuolemasi tähden
nyt jo anna anteeksi.
Armahdithan ryövärin,
sulje armoon minutkin.

7.
Ansioosi aina luottaa
anna minun poloisen.
Uhrikuolemasi tuottaa
täyden rauhan, autuuden.
Pelkäämättä olla saa,
ken sen uskoo, omistaa.

8.
Sinuun, Herra Jeesus, turvaan,
nyt jo sinun olla saan.
Niin en joudu joukkoon kurjaan,
jolta taivas suljetaan.
Armostasi autuuteen
minut kannat taivaaseen.

Lisää suosikkeihin
Keskiaikainen Dies irae 1200-luvulta (mahd. Tuomas Celanolainen). Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1911.
Luokitus: Kirkkovuoden päätös

Virren tarina

158 Vihan päivä kauhistava!

Dies irae, dies illa

Tuomiosunnuntain jyhkeän virren Vihan päivä kauhistava kohtaa muuallakin kuin virsikirjoissa. Sen latinankielinen alkuteksti "Dies irae, dies illa" on osa sielumessua eli rekviemiä ja siten tuttu musiikin ystäville; mieleen tulee vaikkapa Mozartin tai Verdin Requiem. Näyttämötaiteessa sen tapaa niin Goethen Faustissa kuin T. S. Eliotin runonäytelmässä Murha katedraalissa.

Virren kirjoittajaksi otaksutaan 1200-luvulla elänyt munkki Tuomas Celanolainen (Tommaso da Celano, n. 1190-1255), Franciscus Assisilaisen oppilas ja hänen elämänsä ensimmäinen kuvaaja. Sävelmä on peräisin samalta ajalta. Monesti sen kuulee aihelmana kuolema-aiheisissa sävelteoksissa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.