Virsi 141; Ne jotka täällä uskossa
141

Ne jotka täällä uskossa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.

2.
Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.

3.
He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.

4.
Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.

5.
Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1–4 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. ja säk. 5 komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Laitilasta.
Sama sävelmä: 139 | 157 | 394
Luokitus: Pyhäinpäivä

Virren tarina

141 Ne jotka täällä uskossa

Kaikk’ kuin Christusta kunnioitit

Vuodelta 1701 olevassa Vanhassa virsikirjassa oli kaksi virttä veisattavaksi "P. Apostolitten päivinä". Toinen niistä, Hemminki Maskulaisen kirjoittama Kaikk' kuin Christusta kunnioitit (VVK 198), on jäljellä vielä nykyisessäkin virsikirjassa, tosin kahdeksi virreksi jaettuna.

Alkuperäisen virren pohjana oli apokryfisen Viisauden kirjan 5. luku, joka puhuu vanhurskaiden ilosta ja jumalattomien rangaistuksesta. Hemmingin virressä kadotukseen tuomitut jumalattomat hämmästelevät, kuinka heidän pilkkaamansa ja vainoamansa nyt ovat kunniassa ja autuaassa ilossa, ja kyselevät: ”Mitä meit' autti mailman meno? / Koreus kemppi, pramius paljo? / Vaattein kallein kiiltämykset? / Muitten paljot palvelukset? / Voima väkevä, valta tuima? / Kunnia korkia, suuri saama?”

Hemminki Maskulaisen virrestä tehtiin vuoden 1938 virsikirjaan kaksi virttä. Niistä nähdään, miten eri tavoin on voitu tehdä vanhasta virrestä uusi. Tuomiosunnuntain virressä 157 ”Maailma täynnä turhuuttaan” ei ole paljonkaan jäljellä Hemmingin alkuperäistekstistä, jossa äskeinen sitaatti vastaa nykyisen virren ensimmäistä säkeistöä. Sanamuodon erot ovat kauttaaltaan suuret.

Pyhäinpäivän virsi Ne jotka täällä uskossa sen sijaan muistuttaa selvästi Hemmingin virren vastaavia säkeistöjä. Vain viimeisen säkeistön rukous on 1930-luvun komitean lisäämä. Esimerkkinä olkoon kolmas säkeistö, josta käy ilmi myös Hemminki Maskulaisen taito alkusoinnun käyttäjänä. Näin hän kirjoitti: ”Kärseit ennen kyll' kovuutta, / Tylyin tyrannein tuimuutta, / Haavat, häpiät, häväistykset, / Kyllä kurjat kulkeukset, / Vihat, vainot, vankiukset, / Piinat, surkiat suretukset. ”

Ainoa todella outo sana siinä on suretus; se tarkoittaa surmaamista.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.