Virsi 156; Hautaan kaikki kaatuu kerran
156

Hautaan kaikki kaatuu kerran

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Hautaan kaikki kaatuu kerran,
vastassamme Kristus on.
Kaikki kootaan eteen Herran,
koittaa päivä tuomion.
Silloin meidät tutkitaan,
tili tarkka vaaditaan
teoistamme, puheistamme,
myöskin ajatuksistamme.

2.
Jeesus, Hengelläsi auta,
etten pelkoon nääntyisi.
Auta, että uskon kautta
nyt jo elän kanssasi.
Asu, Jeesus, minussa,
että pysyn sinussa.
Anna minun sinuun luottaa,
Hengen hedelmiä tuottaa.

3.
Maailma tuo ahdistusta,
hätää, tuskaa, kuolemaa.
Sinä annat virvoitusta,
sieluun rauhaa oikeaa.
Lohdutusta kaipaavat
armollasi valloitat.
Ilo syttyy armostasi,
riemu läsnäolostasi.

4.
Kuljen kohti kuolemaani,
anna, Jeesus, kätesi.
Luotan sinuun, auttajaani,
ota vastaan henkeni.
Jeesus Kristus, armahda,
puolusta ja pelasta.
Edessäsi tuomiolla
anna suojassasi olla.

5.
Katso, Isä, pyhitetty
olen kautta Jeesuksen,
hänen kanssaan yhdistetty,
saanut osan suloisen.
Tuomiolta taivaaseen
astun Herran autuuteen.
Silloin kiitän hyvyyttäsi,
kunnioitan nimeäsi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Edmund Gripenhielm 1694. Suom. Henrik Renqvist 1830. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 384
Luokitus: Kirkkovuoden päätös

Virren tarina

156 Hautaan kaikki kaatuu kerran

En gång dö och sedan domen

Bachin kantaatti Ich habe genug, ’Minulla on kylliksi’, on kynttilänpäiväkantaatti, joka tulkitsee vanhan Simeonin tuntoja. Vapahtajan nähtyään hän on valmis eroamaan tästä elämästä – ”mit Freuden”, iloiten. Mutta teoksessa kuullaan myös kutsu: ”Menkäämme tämän miehen kanssa”, ja lopuksi musiikin sävy muuttuu ilmaisemaan tällaista mielialaa: ”Iloitsen kuolemastani – – . Siellä vapaudun kaikista murheista.”

Aivan samanlainen ei ole virren Hautaan kaikki kaatuu kerran sävy, mutta senkin ytimessä sanotaan: ”Ilo syttyy armostasi, riemu läsnäolostasi.” Virsi vie ajattelemaan viimeistä tuomiota, jolloin ”tili tarkka vaaditaan teoistamme, puheistamme, myöskin ajatuksistamme”. Mutta se vie myös turvautumaan Jeesukseen, auttajaan, armahtajaan, puolustajaan ja pelastajaan. Hänen kanssaan yhdistetty astuu tuomiolta taivaaseen, ”Herran autuuteen”.

Tämän tuomiosunnuntaivirren on kirjoittanut ruotsalainen Edmund Gripenhielm (ennen aateloimista Figrelius, 1622-1675). Vuosiluku 1694 virren alla kertoo, että painettuna se ilmestyi silloin julkaistussa virsikirjassa. Alkuaan 14-säkeistöisen virren suomensi ensimmäisenä Henrik Renqvist, mutta meidän virsikirjaamme se tuli 1886 Julius Krohnin suomentamana (5 säkeistöä). – Gripenhielm oli Upsalan yliopiston historian professori, ennen kuin hänestä tuli kruununprinssin (Kaarle XI:n) opettaja. Myöhemmin hän toimi useissa korkeissa valtion viroissa; hän oli hovikansleri ja valtaneuvos.

Ruotsin virsikirjassa virsi (635) on Britt G. Hallqvistin muokkaamana. Sen virsikirjan suomenkielisessä laitoksessa virsi on Anna-Mari Kaskisen uutena suomennoksena ja alkaa sanoilla ”Kuoltuamme täältä kerran ruumis maaksi tullut on”.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.