Virsi 384; Autuas, ken elämänsä
384

Autuas, ken elämänsä

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Autuas, ken elämänsä
uskoo huomaan Jumalan,
elää hänen lähellänsä,
suostuu tahtoon Korkeimman.
Ilo, onni, menestys,
murhe, köyhyys, kärsimys,
kaikki koituu parhaaksemme,
myöskin kuolo voitoksemme.

2.
Häilyvä on elämämme,
varjo vaelluksemme.
Monet vaiheet päivinämme
täällä aina koemme.
Eivät kestä aarteet maan,
tieto, arvo, valtakaan.
Emme saata yhtään jatkaa
elämämme juoksun matkaa.

3.
Herralla on tiedossansa
salaisimmat toiveemme.
Ilman hänen apuansa
raukenevat aikeemme.
Herralla on vallassaan
kaikki maassa, taivaassaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet vuosiemme.

4.
Tiedostamme, voimastamme
täällä usein kerskaamme.
Lahjaksi me Herraltamme
kaiken saaneet olemme.
Herralta on kuritus,
Herralta myös armahdus.
Hän suo puutteen, hän suo leivän,
murheen niin kuin ilon päivän.

5.
Autuas, ken muistaa tätä,
tyytyy Herran tahtohon.
Häntä Jumala ei jätä,
Herran hoidossa hän on.
Kun hän täältä eroaa,
levon Herrassa hän saa,
voiton perii kuolemassa,
ilon taivaan kunniassa.

6.
Sydän nöyrä, tyytyväinen,
Herra, minuun aina luo,
maailma kun pettäväinen
murhetta ja tuskaa tuo.
Minut viimein suojaasi
kanna riemunmaahasi,
jossa laulaa voitostansa
uutta virttä Herran kansa.

Lisää suosikkeihin
Gustaf Ållon 1694. Suom. Abraham Frosterus 1765, Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Sama sävelmä: 156
Luokitus: Jumalan varjelus ja johdatus

Virren tarina

384 Autuas, ken elämänsä

Vad kan dock min själ förnöja

Virren tekijä, ruotsalainen Gustaf Ållon (1646-1684), toimi Tukholmassa linnankirjurina ja sitten tullivirkamiehenä. On sanottu, että tätä virttä tulisi tarkastella aikansa taustaa vasten. Ållon joutui työssäänkin panemaan merkille, kuinka katoavaa ja epävakaista elämässä koettu suosio on, kun aatelismiehille lahjoitettuja läänityksiä palautettiin kruunulle. Ilmeistä on, ettei Ållonin omassa elämässäkään kaikki sujunut niin onnellisesti kuin hän olisi toivonut. ”Häilyvä on elämämme, / varjo vaelluksemme”, hän runoili. ”Eivät kestä aarteet maan, / tieto, arvo, valtakaan.”

Mutta vastakohtana elämän epävakaisuudelle ja levottomuudelle Ållon hurskaana miehenä saattoi laulaa: ”Autuas, ken elämänsä / uskoo huomaan Jumalan.” Herralla on kaikki tiedossaan, kaikki on hänen vallassaan, häneltä olemme saaneet kaiken lahjaksi. Virren perussävelenä soi varmuus siitä, että Herra johtaa ja hallitsee, kaikki on hänen kädessään. ”Hän suo puutteen, hän suo leivän, / murheen niin kuin ilon päivän.”

Virren perimmäisenä opetuksena on Herran tahtoon tyytyminen. Silloin ”kaikki koituu parhaaksemme, / myöskin kuolo voitoksemme”. Ållon haluaa osoittaa tietä onneen, peräti autuuteen. Hän opettaa rukoilemaan: ”Sydän nöyrä, tyytyväinen, / Herra, minuun aina luo, / maailma kun pettäväinen / murhetta ja tuskaa tuo. / Minut viimein suojaasi / kanna riemunmaahasi, / jossa laulaa voitostansa / uutta virttä Herran kansa.”

Gustaf Ållonin virressä oli alkuaan yksitoista säkeistöä. Meidän virsikirjamme 6-säkeistöinen versio perustuu Elias Lönnrotin suomennokseen. Useille muillekin hänen ehdottamilleen virsille on ominaista tässä ilmenevä sydämellisyys ja lapsenomainen luottamus. ”Ei voi muuta sanoa, kuin että hän oli mies, joka tämän virren myös sisäisesti ymmärsi ja elämässään toteutti” (Aarni Voipio).

Virren kaunis ruotsalainen sävelmä on sama, joka virrellä oli jo Ruotsin vuoden 1697 koraalikirjassa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.