Virsi 144; Kuoleman jälkeen parempaa
144

Kuoleman jälkeen parempaa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kuoleman jälkeen parempaa
toivomme aikaa tulevaa
Jumalan kartanoissa.
Itkumme muuttuu iloksi,
murheet ja surut riemuksi
uusissa asunnoissa.
Kaikki, kaikki on nyt uutta
ihanuutta voittaneille,
riemuun taivaan saapuneille.

2.
Kasvoja Kolminaisuuden
he katselevat riemuiten
valkeissa vaatteissansa.
He ovat päässeet vaivoista,
maan taisteluista, vainoista
ja ahdistuksistansa.
Siellä, siellä autuudessa
ikuisessa tuska haihtuu,
usko näkemiseen vaihtuu.

3.
Niin täyttyy suuri odotus
ja luomakunnan huokaus,
on uudet taivaat luotu.
Ei siellä vääryys hallitse,
ei väkivalta vallitse,
on rauha, rauha suotu.
Rakkaus ja tahto hyvä,
tieto syvä täyttää mielet,
ylistykseen yhtyy kielet.

4.
Nyt autuaitten joukossa,
enkelten juhlaseurassa
riemusta kasvot hohtaa,
kun siskot, veljet, vanhemmat,
tutut ja tuntemattomat
toisensa siellä kohtaa.
Kaikki, kaikki ovat yhtä
ystävinä Jumalassa,
Isä yhtä lasten kanssa.

5.
Soi pauhu uusi urkujen,
helinä kaunis kannelten
taivaassa valtavasti.
Myös kuoro lunastettujen
nyt yhtyy ääniin enkelten
veisaten riemuisasti:
Herraa, luojaa, ylistämme
virsillämme voimastansa,
kaikki loi hän sanallansa.

6.
Ei autuaitten riemua,
pyhien rauhaa taivaassa
voi aavistaa maan päällä.
Ei ole korvin kuunneltu,
ei ihmissilmin katseltu
sen suloisuutta täällä.
Aamen, aamen! Pyhä, pyhä!
kaikuu yhä valtiaalle,
Kristukselle, kuninkaalle.

7.
Se kaikki, mitä ikänään
taivaasta täällä tiedetään,
on pelkkää arvoitusta.
Suurinkin ilo uskovain
kuin esimakua on vain,
himmeää aavistusta.
Näihin häihin, Karitsamme,
auttajamme, johda meitä,
vaikka veisit murheen teitä.

8.
Ah, näitä häitä ikävöin
kuin vartijakin syksyöin
hohdetta aamuruskon.
Suo, Jeesus, että nähdä saan
sen päivän suuren, autuaan,
sen johon tänään uskon.
Kiitos, kiitos olkoon Herran,
joka kerran pahan poistaa,
kunniansa antaa loistaa!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Elias Lönnrot 1879, komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Piae Cantiones 1582 / 1911.
Sama sävelmä: 133 | 423
Luokitus: Pyhäinpäivä

Virren tarina

144 Kuoleman jälkeen parempaa

Tain elämän peräst’ parempat’

Nykyisin pyhäinpäivän virreksi sijoitettu Tain elämän peräst parempat sisältyi Maskun Hemmingin nähtävästi 1605 painetun virsikirjan osastoon "Iankaikkisesta elämästä". Hemminki lienee sepittänyt virtensä kahden tuolloin uuden saksalaisen virren innoittamana. Philipp Nicolain Wie schön leuchtet uns der Morgenstern (”On kirkas aamutähti nyt”, virsi 43) ja Johann Walterin Hertzlich thut mich erfreuen (”Sen suven suloisuutta”, virsi 620) oli juuri julkaistu ruotsiksi. Molemmat sisälsivät lukuisia musiikkikäytäntöön liittyviä sanontoja. Ensiksi mainitussa kehotetaan virittämään "kitaran" kielet ja antamaan musiikin raikua riemukkaasti: "Zwingt die Sayten in Cythara, Vnd lasst die süsse Musica Ganz frewdenreich erschallen". Kysymys oli ilmeisesti tuon ajan kuoron taiteikkaasta "figuraalimusiikista".

Hemmingin virttä laulettiin hänen aikanaan samalla sävelmällä kuin edellistä saksalaista virttä. Tuolloin mukana olleen säkeistön mukaan pyhillä taivaassa ”Kielet ovat kerkiät kiittämään, / Heljäll’ äänell’ ylistämään, / Herran töit’ tunnustamaan, / Ilos’ ihanas’ väsymätä, / Lakkaamata, loppumata, / Suuttumata pauhinas’ pyhäs’” (VVK 409:5).

Virren kuudennessa säkeistössä tulevat mukaan urut, Hemmingin aikaan Suomessa harvinainen soitin, ja myös muut musiikkikäytäntöä kuvaavat ilmaukset: “Taivaan kuoris’ kumajavat, / Urkuin uutt’ virttä veisaavat, / Kumisevill’ kurkuill’ laulavat, / Monen myös mutkaisill’ äänill’ / Ynnä enkeleitten kielill’ / Jumalat’ alat’ ylistäin.” (VVK:6.)

"Monenmutkaiset" äänet tarkoittavat ilmeisesti saksalaisissa virsissä kuvattua figuraalimusiikkia. Vuodesta 1938 lähtien kyseisen, oudoksi koetun musisoinnin sijaan on sijoitettu kanteleet, jotka Hem­minki oli edellä mainituissa virsikäännöksissään sijoittanut "cytharan" paikalle: ”Soi pauhu uusi urkujen, / helinä kaunis kannelten / taivaassa valtavasti. / Myös kuoro lunastettujen / nyt yhtyy ääniin enkelten / veisaten riemuisasti.”

Vuoden 1938 virsikirjassa tämän sävelmäksi sijoitettiin ilmeisesti "suomalaisemmaksi" katsottu Piae cantiones -kokoelman sävelmä, jolloin alkuperäinen yhteys saksalaisvirsiin on hämärtynyt. Hyvin kyllä tämäkin Pyhää Kolminaisuutta ylistävän Triformis relucentia -laulun upea sävelmä sopii Hemmingin tekstiin.

Erkki Tuppurainen


Sävelmästä lisää virsien 133 ja 423 esittelyissä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.