Virsi 145; Taivaassa, johon Jumala
145

Taivaassa, johon Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Taivaassa, johon Jumala
majansa asetti,
myös saavat hänen omansa
asua iäti.
He ovat päässeet vaaroista,
maailman, synnin vaivoista
autuutta nauttimaan.

2.
He vihaa viekkaan maailman
joutuivat kärsimään
ja kiusat vallan, kunnian
tunsivat itsessään.
Vaan Herra heitä vahvisti
ja sanallansa puhdisti.
Hän auttoi voittamaan.

3.
Edessä Herran istuimen
nyt pyhät iloitsee
ja seurakunta Kristuksen
hänessä riemuitsee.
Se mitä täällä uskottiin
ja ikävöiden toivottiin,
jo saavutettu on.

4.
Ei löydy siellä surua,
on itku vaiennut,
ei siellä ole kipua,
on tuska loppunut.
On rauha, riemu, rakkaus
ja taivaallinen rikkaus
nyt Herran kansalla.

5.
Nyt Herran jalkain juuressa
vanhurskaat veisaavat
ja Herran nimen suuruutta
kiittävät, palvovat.
He Herran tahdon tietävät,
sen ilomielin täyttävät,
jo vajaa lakkasi.

6.
Elämän vettä kirkasta
he saavat juodakseen,
elämän puusta runsaasta
he syövät riemukseen.
Ja salaisuudet Korkeimman
ja tarkoitukset Jumalan
nyt heille avataan.

7.
Ei osaa kieli selittää,
ei sydän aavistaa,
ei ihmisjärki käsittää
autuutta ihanaa.
Sen valittujen joukolle
on Herra pannut tallelle
rauhansa majoissa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

CC Freian laulajia, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Olof Pesonius 1836. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, komitea 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Piae Cantiones 1582 / 1911.
Luokitus: Pyhäinpäivä

Virren tarina

145 Taivaassa, johon Jumala

Turun keskiaikaisen katedraalikoulun poikien koululauluja julkaistiin 1582 Piae Cantiones -laulukirjassa (PC). Pojat ovat niitä sekä laulaneet että tanssineet kiertäessään loma-aikoinaan keräämässä opintotukea maaseudulla. 

Laulukirjan erään osaston nimi kuuluu suomeksi: "Ihmisen kohtalon hauraudesta ja surkeudesta". Laulu Insignis est figura alkaa vertaamalla elämää, kuten Maskun kirkkoherra Hemmningius Henrici 1616 käänsi, rumaan, häijyyn, ryppyiseen, karheaihoiseen, horjuen, häälyen etenevään ämmään. Laulun riveille on ovelasti piilotettu tekijän nimi Iacobvs. Resuisesta ämmästä alkavan ja jatkossa vain rajummaksi käyvän laulun sanotaan päässeen birgittalaissisarten suosioon, eikä ihme - olihan heidän, usein aatelissukujen tyttärien, elettävä yksinäisyydessä ja maailman kieltämisessä. Laulun sanojen vanhin käsikirjoitus on birgittalaisten Vadstenan luostarista ja ajoittuu 1400-luvun alkupuolelle. Mainio sävelmä houkuttaa ajattelemaan, että laulu kuului Turun poikien tanssimiin - tanssi kohtalon kurjuudelle!

Mäntyharjun kirkkoherra Olof Pesonius (ent. Pesonen) lähetti vuodesta 1819 Turussa toimineelle virsikirjakomitealle omia virren yritelmiään. Yritelmiksi hänen virtensä paljastuvat verrattaessa niiden kömpelöä kieltä lopulliseen kieliasuun, johon komitean puheenjohtaja, arkkipiispa Jacob Tengström ne puki. Syntyi seesteinen virsi taivaan ilosta - ja 1911 siihen suomalaiskansallisissa merkeissä muotoiltiin - PC-tutkija Timo Mäkisen mielestä epäonnistuen - sävelmä Insignis est figura -laulusta. Mielenkiintoinen yhdistelmä: kurjan kohtalon sävelmä, tulevan ilon sanat.

Pekka Kivekäs