Virsi 137; Armollaan Herra ennättää
137

Armollaan Herra ennättää

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Armollaan Herra ennättää
turvaksi omillensa,
ja enkelinsä lähettää
hän heidän avuksensa.
Me saamme laulaa ilolla.
On enkeleitä suojana
myös tänään matkallamme.

2.
He varjelevat lapsuuden
ja nuoren elämämme,
seuraavat päiviin vanhuuden,
kulkevat lähellämme.
Me saamme laulaa ilolla.
He saattavat myös kuollessa
iäiseen kotiin meitä.

3.
Näin Herran omat matkallaan
turvassa olla saavat
ja Pyhä Henki armollaan
lääkitsee vaivat, haavat.
Nyt saamme laulaa ilolla
ja kerran kiittää taivaassa
seurassa enkeleiden.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Kallion kantaattikuoron kvintetti, Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Georg Reimann 1639. Ruots. Jesper Swedberg 1694, Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Virsikirjaan 1886. Uud. Leena Impiö 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1529.
Sama sävelmä: 230 | 238 | 331
Luokitus: Mikkelinpäivä

Virren tarina

137 Armollaan Herra ennättää

Aus Lieb lässt Gott der Christenheit (Gud låter sina trogna här)

Tämän kauniin, iloa huokuvan enkelivirren kirjoittaja Georg Reimann (1570-1615) toimi Itä-Preussin Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopistossa kielitieteen ja sitten kaunopuheisuuden professorina. Ruotsalaista runoilijapiispaa Jesper Swedbergiä saamme kiittää siitä, että virsi on tullut Suomeenkin. Swedberg nimittäin oli kiinnostunut enkeleistä ja käänsi tämän virren Ruotsin virsikirjaan (1695). Samalla hän lisäsi siihen 5. säkeistön, joka oli vielä mukana edellisessä virsikirjassamme (1938). J. O.Wallin muokkasi virttä virsikirjaansa (1819), ja siitä se sitten suomennettiin.

Saksalainen sävelmä kuuluu ns. ydinkoraaleihin. Vuoden 1938 virsikirjassa se vielä liittyi myös Lutherin virteen "Iloitkaa, kaikki kristityt" (1938:302, nyk. 261 "Oi iloitkaa, te kristityt"), jota myös Saksassa on veisattu tälläkin sävelmällä (esim. Klugin virsikirja 1535).

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.