Hemminki Maskulainen lisäsi tämän virren virsikirjaansa (1605) nykyisen virren 111 (”Oi Pyhä Henki, Herramme”) jälkeen. Otsikkona oli "Se sama vähän toisin". Kysymyksessä on Hemmingin yleiseen tapaan varsin vapaasta muokkauksesta, jonka toisessa, neljännessä ja viidennessä säkeistössä ei ole jälkeäkään alun perin latinalaisesta hymnistä Veni Creator Spiritus. Virttä on pidetty Hemmingin parhaisiin kuuluvana.
Virren suosiota on lisännyt sen kauniisti kaareutuva sävelmä, joka esiintyy esikuvana olleen hymnin sävelmän rinnalla varhaisissa pohjoismaisissa käsikirjoituksissa, mm. "Kangasalan koraalikirjassa" (1624). Viisisäkeinen sävelmä on edellyttänyt hymnin yhden säkeen kertaamista samaan tapaan kuin nykyisessä virressä 205 edelleen tapahtuu. Hemmingin teksti lienee syntynyt nimenomaan tähän sävelmään, joka pohjautuu ilmeisesti saksalaisen Arnt von Aichin kokoelmassa (1519) tavattuun kansansävelmään.
Erkki Tuppurainen
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.