Virsi 205; Nimeesi kokoon tulleina
205

Nimeesi kokoon tulleina

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Nimeesi kokoon tulleina
kiitämme, Jeesus, sinua,
kun pelastuksen meille toit,
kun pelastuksen meille toit,
yöhömme armovalon soit.

2.
On armos paiste heleä,
mä olen kylmä, pimeä.
Mua Henkes anna sytyttää,
mua Henkes anna sytyttää
ja rakkautes lämmittää.

3.
Sanasi meille loistakoon,
armosi kaiken valaiskoon,
se joka aamu uusi on,
se joka aamu uusi on,
saa siitä toivon toivoton.

4.
Suo Henkes tänä päivänä
minua pitää nöyränä,
sun sanaas mulle selittää,
sun sanaas mulle selittää
ja uutta antaa elämää.

5.
Sä itse ole ruokani,
ravinto köyhän sieluni.
Vie luokse armolähtehen,
vie luokse armolähtehen,
suo juodakseni vettä sen.

6.
Oi Jeesus, riemu sieluni,
haluan olla omasi.
Kuoleman kärsit ristillä,
kuoleman kärsit ristillä
ja minut päästit synnistä.

7.
Mua kuule, Jeesus armias,
ja ole mulle laupias.
Jo toivon täytyy raueta,
jo toivon täytyy raueta,
jos vain ei ristis lohduta.

8.
Sä, Jeesus, täynnä armoa,
suo armokaste taivaasta,
ja sanallasi alati,
ja sanallasi alati
rakenna seurakuntaasi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Saksassa 1510-luvulla.
Sama sävelmä: 115
Luokitus: Jumalanpalvelus

Virren tarina

205 Nimeesi kokoon tulleina

Nyt koittaa päivä iloinen

Virsi on suomalainen arkkivirsi vuodelta 1827. Heti sen ensimmäiset sanat osoittavat, että tämä jos mikään on päiväjumalanpalveluksen aloitusvirsi. Iltakirkkoon se ei oikein käy: siinä viitataan aamuun ("yöhömme armovalon soit", armo on "joka aamu uusi") ja rukoillaan: "Suo Henkes tänä päivänä minua pitää nöyränä".

Alkuaan virsi olikin nimenomaan aamuvirsi. Se alkoi sanoilla "Nyt koittaa päivä iloinen". Virsi liitettiin Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin 1850 (HSHL 80), ja sieltä Wilhelmi Malmivaara otti sen Siionin virsien laitokseensa. Heti alkuun Malmivaara teki onnistuneen muutoksen: "Nyt koittaa päivä suloinen; / kiitosta veisaan Jeesuksen, / kun valon meille lahjoitti / ja päivän yöstä eroitti."

Eiväthän päivämme aina ole iloisia, mutta jos oppisi aamulla herättyään ajattelemaan: "Nyt koittaa päivä suloinen", niin tuskin sitten enää arjen harmaudesta olisi tarvis puhuakaan. Päivä voi olla monellakin tapaa vaikea, siinä voi olla surua ja murhetta, kipua ja sairautta, huolta monenlaista, mutta toivoton sen ei tarvitse olla: ”Sanasi meille loistakoon, / armosi kaiken valaiskoon, / se joka aamu uusi on, / se joka aamu uusi on, / saa siitä toivon toivoton.”

Kun tämä virsi tuli vuoden 1938 virsikirjaan, siitä tehtiin jumalanpalveluksen aloitusvirsi. Ensimmäinen säkeistö sai siinä vaiheessa nykyisen muotonsa ja sisältönsä.

Virren raikas saksalainen sävelmä on keskiajalta. Oman hohtonsa antaa se, että aina säkeistön kolmas säe kertautuu. (Näin ei ole laita samalla sävelmällä laulettavassa virressä 115, jonka säkeistöt ovat yhtä säettä pitempiä.) Tällainen toisto voimistaa tekstin tehoa. Siten tuo edellä lainattu kolmas säkeistö vakuuttamalla vakuuttaa: Armo on joka aamu uusi. Siksipä jokainen päivä on suloinen.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 115 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.