Virsi 115; Oi Luoja, lohduttajamme
115

Oi Luoja, lohduttajamme

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Oi Luoja, lohduttajamme,
ja Henki, pyhittäjämme,
opettajamme oikea,
totuuteen meitä johdata
ja armollasi kaunista.

2.
Taas laumaan etsi eksyneet,
turvaasi nosta harhailleet,
katkaise kahleet syntien
ja hoida haavat sielujen.
Vie meidät joukkoon pyhien.

3.
Osoita armos avaruus
ja estä mielten katkeruus.
Sydänten poista sokeus,
ylhäältä anna viisaus,
luo meihin sanas rakkaus.

4.
Puhdista häijyt sydämet,
pois perkaa juonet, petokset.
Mielemme vastahakoinen
taivuta tielle Kristuksen
äänellä hyvän Paimenen.

5.
Murheessa muista, ilo suo,
käy itse itkevien luo!
Varjele turvattomia,
vapisevia vahvista
ja meissä usko uudista.

6.
Suo meille ilo ilostas
ja anna rauha rauhastas,
niin elpyy toivo, rakkaus.
Anteeksi anna ahneus,
kuihduta kauna, kateus.

7.
Opeta Isää tuntemaan,
Kristusta, Poikaa, kuulemaan,
lunastajaamme luottamaan
ja ristin alla ainiaan
sinussa kiinni riippumaan.

8.
Nyt Isälle ja Pojalle
ja Hengelle myös Pyhälle
kunnia, kiitos iäinen!
Jumalan kolmiyhteisen
ylistys kautta aikojen!

Lisää suosikkeihin
Hemminki Maskulainen osittain virren 111 pohjalta virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1510-luvulla.
Sama sävelmä: 205
Luokitus: Helluntai

Virren tarina

115 Oi Luoja, lohduttajamme

Tule Luoja, Lohduttaja

Hemminki Maskulainen lisäsi tämän virren virsikirjaansa (1605) nykyisen virren 111 (”Oi Pyhä Henki, Herramme”) jälkeen. Otsikkona oli "Se sama vähän toisin". Kysymyksessä on Hemmingin yleiseen tapaan varsin vapaasta muokkauksesta, jonka toisessa, neljännessä ja viidennessä säkeistössä ei ole jälkeäkään alun perin latinalaisesta hymnistä Veni Creator Spiritus. Virttä on pidetty Hemmingin parhaisiin kuuluvana.

Virren suosiota on lisännyt sen kauniisti kaareutuva sävelmä, joka esiintyy esikuvana olleen hymnin sävelmän rinnalla varhaisissa pohjoismaisissa käsikirjoituksissa, mm. "Kangasalan koraalikirjassa" (1624). Viisisäkeinen sävelmä on edellyttänyt hymnin yhden säkeen kertaamista samaan tapaan kuin nykyisessä virressä 205 edelleen tapahtuu. Hemmingin teksti lienee syntynyt nimenomaan tähän sävelmään, joka pohjautuu ilmeisesti saksalaisen Arnt von Aichin kokoelmassa (1519) tavattuun kansansävelmään.

Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.