Virsi 114; Oi Pyhä Henki, Jumala
114

Oi Pyhä Henki, Jumala

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi Pyhä Henki, Jumala,
nyt meille rauha lahjoita,
virvoita seurakuntasi
voimalla rakkautesi.
Halleluja!

2.
Yhdistä uskoon yhteiseen
ja yhden Herran kiitokseen
uskoviesi sydämet,
toisilleen vieraat, etäiset.
Halleluja!

3.
Oi paiste pyhä, siunaava,
rohkaise meitä sanalla
Isämme oikein tuntemaan,
kaikessa häneen turvaamaan.
Halleluja!

4.
Kirkasta armo Kristuksen,
lohduta mielet arkojen.
Pois vilppi meistä juurita
ja valheen opit karkota.
Halleluja!

5.
Oi liekki, pyhä leimahdus,
sydänten riemu, uskallus!
Heikkoja uskoon rohkaise,
murheemme huone valaise.
Halleluja!

6.
Sytytä sydän palamaan
rakkaudesta Jumalaan,
urhoollisesti sotimaan
ja kunniaasi kulkemaan.
Halleluja!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Martti Luther, osittain (säk. 1–2) keskiaikaisen antifonin pohjalta 1524. Ruots. 1562. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. Anna-Maija Raittila1984. | Sävelmä: Englannissa 1558.
Sama sävelmä: 130
Luokitus: Helluntai

Virren tarina

114 Oi Pyhä Henki, Jumala

Veni sancte Spiritus, reple / Komm, Heiliger Geist, Herre Gott

Helluntain latinankielinen antifoni Veni Sancte Spiritus, reple, jonka suomennos on virtenä 112, lienee peräisin 1000-luvulta. Se oli perustana Lutherin kolme säkeistöä käsittävälle virrelle Komm, Heiliger Geist, Herre Gott. Uusissa säkeistöissä kehotetaan reformaation hengessä sotimaan urhoollisesti. Vuoden 1938 virsikirjaan asti säilyi toisen säkeistön alkuperäinen ajatus, joka Maskun Hemmingin virsikirjassa (1605) kuului: "Pois ota opit väärät voimallas".

Vuonna 1986 virren säkeistöt jaettiin kahtia ja sävelmäksi sijoitettiin Englannista 1558 tavattu sävelmä, joka on Ruotsissa ja Suomessa liittynyt nykyiseen virteen 130. Sävelmän alkuperä on epäselvä. Se muistuttaa Islannista 1589 tavattua Halleluja-sävelmää, joka saattaa olla englantilaista muotoa vanhempi.

Lutherin virren vaikeasti opittavan sävelmän typistynyt toisinto on liitetty virteen 113. Alkuperäistä lähenevä sävelmä oli vielä vuoden 1938 virressä 95. Vuoden 1702 Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja sisälsi myös kyseisen sävelmän, jonka alku oli seuraavanlainen:



Erkki Tuppurainen

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.