Virsi 109; Kun nousit Isän kunniaan
109

Kun nousit Isän kunniaan

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Kun nousit Isän kunniaan
taivaaseen, Jeesukseni,
jäin ikävöimään päälle maan,
jäi murhe seurakseni.
Nyt kuljen täällä vieraana,
on isänmaani kaukana.

2.
Ei täältä sinne katseeni
luoksesi kanna vielä,
vaan silti heikko ääneni
jo nytkin kuullaan siellä.
Kun täällä huokaan, Herrani,
saan sieltä vastauksesi.

3.
Nyt uskoani vahvista
ja tue toivoani.
En jaksa, ellet johdata
ja kanna matkallani.
Niin armostasi nähdä saan
sen toivon maan, sen riemun maan.

4.
Ja niin kuin nousit kunniaan
pilvessä valoisassa,
niin saavut jälleen päälle maan
suuressa kunniassa,
ja tuomariksi jokaisen
käyt, Herra maan ja taivaitten.

5.
Siis auta, Jeesus, valvomaan,
suo valmis aina olla.
Kun meidät kaikki kutsutaan
eteesi tuomiolla,
myös minut johda kunniaan
Isäni maahan oikeaan.

Lisää suosikkeihin
Säk. 1–2, 4–5 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Uusia Wirsiä 1836. Uud. ja säk. 3 Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Bartholomäus Gesius 1605.
Luokitus: Kristuksen taivaaseenastuminen

Virren tarina

109 Kun nousit Isän kunniaan

Till härlighetens land igen

Helatorstai on ilojuhla. Virsissä, joiden aiheena on Kristuksen taivaaseenastuminen, soikin yleensä kiitoksen sävel. Poikkeuksen muodostaa J. O. Wallinin virsi Kun nousit Isän kunniaan. Jeesus on poissa, runoilija tuntee jääneensä murhe seuranaan ”ikävöimään päälle maan”. Siitä virsi saa virityksensä: ”Nyt kuljen täällä vieraana, / on isänmaani kaukana.”

Kolmannen säkeistön rukous, jossa taivaallisesta isänmaasta käytetään kauniita ja mieleenpainuvia sanoja ”se toivon maa, se riemun maa”, ei aivan tunnu sopivan kehyksiinsä. Se ei olekaan Wallinin käsialaa, vaan virren suomentajan Elias Lönnrotin lisäämä.

Wallin asettaa runoudessaan usein vastakkain tämän ja tulevan maailman. Helatorstaivirren iäisyyskaipuu on luonteenomaisinta Wallinia. Ehkä tunnetuimman runonsa nimen mukaan hänen voi sanoa suorastaan sairastaneen koti-ikävää (”Hemsjukan”). Harvinaisen intiimisti hän turvautui kuolemaan levonantajana. Virsikirjoissa epätavallinen omakohtaisen tunnustuksen sävy leimaa hänen virttään ”Missä on Ystäväni, etsimäni?” (”Var är den Vän, som överallt jag söker”, Ruotsin virsikirja 305). Wallinin lyyrinen mestariteos Dödens ängel (suomennettu kolmesti nimellä Kuolon enkeli) kasvaa Ilmestyskirjassa kuvatun uuden maan ja uuden taivaan ylistyslauluksi.

Virren vakaan koraalin on säveltänyt saksalainen Johann Hermann Schein (1586-1630). Hän tuli 1615 hovikapellimestariksi Weimariin, mutta siirtyi jo seuraavana vuonna Leipzigin Tuomaankirkon kanttoriksi ja kirkon yhteydessä toimivan koulun musiikinopettajaksi. Hänen monipuolinen sävellystuotantonsa käsittää pelkästään laulumusiikkia: motetteja, koraalisovitelmia, hengellisiä konserttoja jne. Virteen Kun nousit Isän kunniaan liittyvään koraaliin Schein kirjoitti myös tekstin ("Mach's mit mir, Gott, nach deiner Güt", EG 525), joka oli alkuaan tarkoitettu eräisiin hautajaisiin. Koraalin pohjana on Bartholomäus Gesiuksen sävelmä. Meidän virsikirjassamme se on tasatahtisena, vailla Scheinin vaihtelevaa rytmiä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.