Virsi 490; Mä silmät luon ylös taivaaseen
490

Mä silmät luon ylös taivaaseen

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.

2.
Sua riemullista on ylistää,
ja mielelläni sen teenkin.
Ei sulta pieninkään unhoon jää,
vaan katsot myös vähäiseenkin.

3.
Oi kiitos lahjoista, joita suot,
niin paljon hyvyyttä riittää.
Ja aina iloa uutta luot,
en osaa kaikesta kiittää.

4.
Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.

5.
Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.

Lisää suosikkeihin
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. 1863. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Rudolf Lagi 1867.
Luokitus: Lapset

Virren tarina

490 Mä silmät luon ylös taivaaseen

Jag lyfter ögat mot himmelen

J. L. Runebergin (1804-1877) lastenvirttä on aikojen kuluessa laulettu monen monien suomalaisten ristiäisissä. Nimenomaan sen kaksi loppusäkeistöä sopivat mitä parhaiten kastejuhlaan. Ne muistuttavat siitä, että kastettava pienokainen on luotu taivasta varten ja että hän syntymästään saakka on taivaan Isän huomassa. Virren sanoin ja sävelin rukoillaan kastettavan puolesta, että taivaan Isä suojelisi häntä elämän tiellä ja viimein johdattaisi hänet taivaaseen, iäiseen elämään.

Jos tämä lastenvirsi näin voi liittyä elämäämme aivan sen alkuvaiheessa, niin tultaessa niihin vuosiin, joihin muistimme jo alkaa ulottua, juuri Mä silmät luon ylös taivaaseen nostanee monen mieleen kaikkein varhaisimpia virsimuistoja – kotoa, pyhäkoulusta, koulusta. Usein siitä on voinut jäädä parhaiten mieleen juuri tuo loppusäkeistöjen rukous, niin että virren luullaan alkavankin sanoilla ”Mä taimi olen sun tarhassas”.

Mutta virsikirjan kaikista lastenvirsistä Mä silmät luon ylös taivaaseen on selvimmin nimenomaan kiitosvirsi. On kuin Runeberg olisi tahtonut opettaa lapset ylistämään Jumalaa, niin että he vielä aikuisina – ja silloinkin, kun elämä käy raskaaksi ja vaikeaksi – muistaisivat: ”Sua riemullista on ylistää, ja mielelläni sen teenkin.” Jumalan ylistys soi Runebergin virsissä usein muulloinkin. Myös turvallinen luottamus Jumalaan tulee vastaan muuallakin Runebergin virsissä. Lastenvirren pyynnön ”ja tieni johdata taivaaseen” ehkä kaunein heijastuma on matkamiehen virressä 593 ”Maan päällä aina, ihminen”.

Virren rauhallisen koraalin on säveltänyt Rudolf Lagi (1823-1868), Helsingin Nikolainkirkon eli nykyisen tuomiokirkon ensimmäinen urkuri.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.