J. L. Runebergin (1804-1877) virsi Maa vaikka synnin tähden on virsikirjamme suvivirsiä, joskin Runeberg itse varusti sen otsikolla ”Maan hedelmällisyys”. Runoilija ihailee luonnon kesäistä runsautta: ”Se kukkii, kasvaa, tuottaa niin hyvää hedelmää.” Mutta samaan hengenvetoon hän muistuttaa, miten kaikki neljä vuodenaikaa ylistävät Luojaansa.
Virren alku voi tuntua vaikeatajuiselta: ”Maa vaikka synnin tähden nyt vielä huokailee.” Suomennoksen sananvalinta liittyy Paavalin Roomalaiskirjeen 8. luvun ajatuksiin siitä, miten katoavaisuuden alainen luomakunta huokailee odottaessaan pääsyä pois katoavaisuuden orjuudesta. Runebergin alkutekstin mukaan maa ”kantaa synnin tuomiota”: ihmisen kautta se on tullut ihmisen tavoin kirotuksi. Ajatus on siis tämä: maa ei ole syntinen, vaan sen huokailu on ihmisen synnin seurausta.
Ehkäpä Runebergin mielessä jo olikin ihmisen luonnon maailmassa aikaansaama turmelus. Meille se ja siihen liittyvä huoli elinympäristöstämme on ilman muuta selvä asia. Pidämme tärkeänä, että maan hallituksessa on pätevä ympäristöministeri. – Virrestä kuitenkin heijastuu Runebergille ominainen valoisa, optimistinen elämänkatsomus.
Alkuaan 11-säkeistöinen virsi on virsikirjassa lyhentynyt seitsemään säkeistöön. Suomennoksen kieliasua on muokannut 1930-luvun virsikirjakomitea. Teoksessaan Kirjoja ja ihmisiä komitean sihteerinä ollut Lauri Pohjanpää murehtii sitä, miten käännös on köyhtynyt, mutta toisaalta päättelee, että ”suomennos kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä sittenkin on enemmän virren luontoinen – suomalaisten salokirkkojen virsi – kuin alkuperäinen”. Sitä paitsi ruotsalainen alkumuoto heikkenee loppua kohden (virsi onkin jäänyt pois ruotsalaisesta virsikirjasta). Suomennos puolestaan päättyy keskeisesti kristilliseen ajatukseen: ”Tee meille eläväksi myös ristinsovinto.”
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 60 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.