Virren tarina
439 Näytä, Herra Jeesukseni
Osoita, oi Jeesus, mulle
”Varsinaisissa rakkaudenpalvelun virsissä, joiden tarkoitus on herättää seurakuntaa toimimaan kovaosaisten hyväksi, palvelun perusteeksi, sen liikkeelle panevaksi voimaksi, asetetaan johdonmukaisesti Kristuksen kaikkensa uhrannut rakkaus.” Näin kirjoittaa runoilijapappi Jaakko Haavio (1904-1984) kirjassaan Virsikinkerit. Omasta virrestään Näytä, Herra Jeesukseni hän sanoo, että se ilmaisee lähimmäisen palvelemisen perusteet ja ilmenemismuodot.
Virren Näytä, Herra Jeesukseni alku on kuin selkeä johdatus hiljaisen viikon viettämiseen, Jeesuksen kärsimystien ja ristinkuoleman muistamiseen. ”Auta, että muistan aina, / miksi kaiken uhrasit: / että pitkäperjantaina / minut, Jeesus, lunastit.” Näin siinä ilmaistaan myös lähimmäisen palvelemisen perusteet, sillä virsi jatkuu: ”Tahdot palveluksen työhön / voittamasi johdattaa…” Kolmas säkeistö koskettelee lyhyesti lähimmäisen palvelemisen ilmenemismuotoja. Virsi päättyy rukoukseen niiden puolesta, ”joiden taival työläs on ja helteinen”.
Virsien sanasto perustuu tietenkin paljossa Raamattuun, ja virsikirjan käyttäjän raamatuntuntemuksesta saattaa riippua, ymmärtääkö hän aina kaiken lukemansa. Kun vielä raamatunkäännöstä uudistettaessa tähän sanastoon on tullut muutoksia, on virsiin voinut jäädä ilmaisuja, joita ei Raamatussa enää olekaan.
Niinpä tämän virren viimeisen säkeistön puhe ”aitovierten kansan” saapumisesta suureen juhlaan voi hämmentää uutta sukupolvea, joka ei Raamatustaan mitään aitovieriä löydä. Kyseisessä raamatunkohdassa luemme nimittäin nyt: ”Mene maanteille ja kylien kujille…” (Luuk. 14:23), mutta aikaisemmassa raamatunkäännöksessä sanottiin: ”Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan”. Sieltä Jaakko Haavio on siis saanut tämän kielikuvan, Jeesuksen vertauksesta, joka kertoo suurista pidoista ja niihin kutsutuista.
Saksalainen sävelmä on 1700-luvulta.
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 525 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.