Virsikirjan käyttäjälle tuttuja nimiä on Bengt Jakob Ignatius. Se esiintyy lähes kahdenkymmenen virren yhteydessä. Niistä viisi on hänen kirjoittamiaan, muut joko hänen suomentamiaan tai sellaisia, joiden kieliasua hän on vuorollaan muokannut.
Bengt Jakob Ignatius (1761-1827) oli aikansa lahjakkaimpia pappeja. Papiksi hänet vihittiin jo 19-vuotiaana. Kirkkoherrana hän toimi Vihdissä, sitten 25 vuotta Halikossa ja lopuksi Ulvilassa; hänen hautansa on Halikon kirkon juurella. Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalaisena toimiessaan Ignatius yhdessä Nousiaisten kirkkoherran Anders Achreniuksen kanssa julkaisi 1790 pienen, mutta merkittävän virsikokoelman Halullisten sieluin hengelliset laulut. Siitä on virsikirjaamme saatu 12 virttä.
Ignatius oli etevä saarnamies. Hyvän käsityksen hänen taidostaan ja rohkeudestaan antavat ne otteet hänen 1789 Turun tuomiokirkossa pitämästään parannussaarnasta, jotka sisältyvät Mauno Rosendalin Suomen herännäisyyden historiaan. Rohkeasti ja iskevästi esitetty sanoma meni perille: kuulijoiden pyynnöstä se saarna ilmestyi myös painettuna.
Teologian kunniatohtoriksi vihitty Ignatius oli virsirunoilijana uuttera. Virsikirjakomitean jäsenenä hän julkaisi laajan kokoelman Uusia Suomalaisia Kirkko-Virsiä, joista hän itse oli sepittänyt 47. Niistä yksi on tämä nykyinen Oi Isä meidän, huolen meistä kannat, joka Elias Lönnrotin uudistamana tuli virsikirjaan 1886. Kaunis virsi rohkaisee jättäytymään taivaan Isän johdatukseen. Virsi liittyy selvästi Isä meidän -rukoukseen. Sen vuoksi virsikirjan viime uudistuksessa alun puhutteluksi muutettiinkin ”Isä meidän” ja loppusanoiksi tulivat ”sinun on valta, voima, kunnia”. Antaessaan Isä meidän -rukouksen meille rukouksen malliksi Jeesus korosti: ”Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette.” Siinä on tämän virrenkin sanoman ydin.
Ranskalainen psalmivirren sävelmä liittyy kolmeen muuhunkin virteen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.