Virsi 365; Käy kohti isänmaatansa
365

Käy kohti isänmaatansa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.

2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.

3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.

4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.

5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme.

6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.

7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.

8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.

9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.

10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Sama sävelmä: 287 | 350
Luokitus: Ahdistukset ja lohdutus

Virren tarina

365 Käy kohti isänmaatansa

Matkamiehet hengelliset

”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään (Matt. 7:14).” Vanhat virret voivat kertoa siitä, mistä Jeesuksen puheessa kaidan tien kulkemisesta on kyse.

Tällainen virsi on tuntemattoman tekijän sepittämä, ensin arkkivirtenä 1827 julkaistu ja sitten Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin liitetty ”Matkamiehet hengelliset” (HSHL 72). Tämän 26-säkeistöisen virren Wilhelmi Malmivaara uudisti Siionin virsiin, ja valitut säkeistöt siitä muodostavat virsikirjan virren Käy kohti isänmaatansa. Se on myös virsi kristityn koti-ikävästä.

Koti-ikävä on ”hengellisen matkamiehen” vaivoista vähäisin, tuskin vaiva lainkaan, pikemminkin voimanlähde. Varsinaisia vaivoja riittää: on vihollisia, maailman korpi eksyttää ja myrsky kaataa maahan, maalliset murheet, sairaudet ja puutokset rasittavat. Synnit tuovat tunnontuskaa, kiusaukset ja koetukset pyrkivät sammuttamaan uskon ja toivon. ”On paha, raskas, vaikea / vaelluksemme aika.”

Pääosa virrestä on rukousta. Ne säkeistöt (5–10) kuuluvat suomalaisten rukousvirsien helmiin.

Käy kohti isänmaatansa on körttiläisten perusvirsiä, joten voi kyllä sanoa, että ilman sitä jotain olennaista jää puuttumaan herättäjäjuhlilta. Maanläheinen koraali, eteläpohjalainen kansantoisinto, kantaa vaellusvirren sävelmän leimaa.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.