Virsi 287; Oi Herra, kuinka jouduinkaan
287

Oi Herra, kuinka jouduinkaan

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Oi Herra, kuinka jouduinkaan
näin kauas poluiltasi
ja kuinka aina uudestaan
teen vastoin tahtoasi!
On vihollinen vietellyt
ja oma tahto eksynyt
maailman, synnin teille.

2.
Armosi, jota tarjosit,
pois työnsin ynseästi.
Synnistä vaikka varoitit,
vain jatkoin ylpeästi.
En kuullut, Herra, ääntäsi,
vaiensin omantuntoni.
Niin paaduin pahuuteeni.

3.
Kuitenkin kiitän sinua,
oi Herra maan ja taivaan,
kun vielä armon aikana
toit minut tunnonvaivaan.
Nyt auta armoon tarttumaan
ja siihen yksin turvaamaan
syntini kuorman alla.

4.
Suo, Kristus, synnit anteeksi
veresi kalliin tähden.
Tee sillä sielu terveeksi,
ennen kuin täältä lähden.
Armahda, Herra, minua
ja muista armon suuruutta,
syntini siihen peitä.

5.
Nyt minuun uusi sydän luo,
kun annoit katumuksen.
Suo, että synninsuru tuo
päivittäin parannuksen.
Myös kiusausten aikana
valveilla pidä minua
ja ohjaa Hengelläsi.

6.
Oi Kristus, uhrikaritsa,
nyt katson ristiäsi
ja kiitän, että minulla
on turva veressäsi.
Synnistä puhdistettuna,
uskossa uudistettuna
suojaasi minut kätke.

Lisää suosikkeihin
Säk. 1–2, 4–6 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Jacob Tengström 1836, uud. ja säk. 3 Elias Lönnrot 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1984. | Sävelmä: Toisinto Etelä-Pohjanmaalta.
Sama sävelmä: 350 | 365
Luokitus: Katumus ja rippi

Virren tarina

287 Oi Herra, kuinka jouduinkaan

O Herre Gud! vad har jag gjort?

Virsikirjassa on oma osastonsa katumusvirsillä, joiden avulla voimme saada sanoiksi oman tunnonvaivamme ja synninsurumme – tällaiset vanhaan kristilliseen perinteeseen kuuluvat ilmaisut löytyvät tästä virrestä. Vanhimpaan katumusvirsien kerrostumaan se ei kuulu; sen tekijäksi on virsikirjassa merkitty J. O. Wallin (1779-1839).

Wallin on Ruotsin virsihistorian suuria nimiä. Suurelta osin juuri hänen työnsä tuloksena Ruotsin kirkolle valmistui 1819 uusi virsikirja, joka sitten oli käytössä yli sata vuotta. Mutta kun siellä 1937 virsikirja seuraavan kerran uudistettiin, tämä hänen katumusvirtensä ei enää tullutkaan mukaan. Meillä se sen sijaan on säilyttänyt paikkansa.

Wallinin virressä oli 13 säkeistöä. Kun Elias Lönnrot sen suomensi, hänen versiossaan säkeistöjä oli alkuaan yksitoista, joista sitten kuitenkin kolme jätettiin pois. Nykyisessä virsikirjassa virsi on edelleen lyhentynyt: säkeistöjä on enää kuusi.

Lönnrot menetteli tätä virttä suomentaessaan muutenkin aika vapaasti, mutta hän myös lisäsi siihen jotakin, nimittäin kiitoksen sävelen. Virren nykyinen 3. säkeistö on näet Lönnrotin käsialaa: "Kuitenkin kiitän sinua, / oi Herra maan ja taivaan, / kun vielä armon aikana / toit minut tunnonvaivaan." Tästä kiitosmielestä nousee sitten pyyntö: "Nyt minuun uusi sydän luo, / kun annoit katumuksen." Sekin on Lönnrotin tekemä muutos.

Tällä tavalla virsi on pysynyt elävänä. Se on loitonnut alkuperäisestä muodostaan, siitä on karsiutunut aikansa elänyttä ainesta, se on saanut uutta sisältöä. Tällä tavoin virttä on autettu kotiutumaan suomalaiseen hengellisyyteen – ja myös liittämällä siihen kotoinen siioninvirsisävelmä.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.