Edellinen
1.
Kuoleman jälkeen parempaa
toivomme aikaa tulevaa
Jumalan kartanoissa.
Itkumme muuttuu iloksi,
murheet ja surut riemuksi
uusissa asunnoissa.
Kaikki, kaikki on nyt uutta
ihanuutta voittaneille,
riemuun taivaan saapuneille.
2.
Kasvoja Kolminaisuuden
he katselevat riemuiten
valkeissa vaatteissansa.
He ovat päässeet vaivoista,
maan taisteluista, vainoista
ja ahdistuksistansa.
Siellä, siellä autuudessa
ikuisessa tuska haihtuu,
usko näkemiseen vaihtuu.
3.
Niin täyttyy suuri odotus
ja luomakunnan huokaus,
on uudet taivaat luotu.
Ei siellä vääryys hallitse,
ei väkivalta vallitse,
on rauha, rauha suotu.
Rakkaus ja tahto hyvä,
tieto syvä täyttää mielet,
ylistykseen yhtyy kielet.
4.
Nyt autuaitten joukossa,
enkelten juhlaseurassa
riemusta kasvot hohtaa,
kun siskot, veljet, vanhemmat,
tutut ja tuntemattomat
toisensa siellä kohtaa.
Kaikki, kaikki ovat yhtä
ystävinä Jumalassa,
Isä yhtä lasten kanssa.
5.
Soi pauhu uusi urkujen,
helinä kaunis kannelten
taivaassa valtavasti.
Myös kuoro lunastettujen
nyt yhtyy ääniin enkelten
veisaten riemuisasti:
Herraa, luojaa, ylistämme
virsillämme voimastansa,
kaikki loi hän sanallansa.
6.
Ei autuaitten riemua,
pyhien rauhaa taivaassa
voi aavistaa maan päällä.
Ei ole korvin kuunneltu,
ei ihmissilmin katseltu
sen suloisuutta täällä.
Aamen, aamen! Pyhä, pyhä!
kaikuu yhä valtiaalle,
Kristukselle, kuninkaalle.
7.
Se kaikki, mitä ikänään
taivaasta täällä tiedetään,
on pelkkää arvoitusta.
Suurinkin ilo uskovain
kuin esimakua on vain,
himmeää aavistusta.
Näihin häihin, Karitsamme,
auttajamme, johda meitä,
vaikka veisit murheen teitä.
8.
Ah, näitä häitä ikävöin
kuin vartijakin syksyöin
hohdetta aamuruskon.
Suo, Jeesus, että nähdä saan
sen päivän suuren, autuaan,
sen johon tänään uskon.
Kiitos, kiitos olkoon Herran,
joka kerran pahan poistaa,
kunniansa antaa loistaa!
