Virren tarina
298 Vapahtajani Jeesus on
Herr Jesu Christ, mein’s Lebens Licht
Virren turvallisuutta henkivä sävelmä on Heikki Klemetin käsialaa. Se on syntynyt 1900-luvun alussa Berliinissä, yksinäisen miehen mielessä. Klemetti on muistellut: ”Oli tuima talvi ja vitituisku melko autiolla kadulla, kukaan ei tarjennut kulkea. Mutta minun piti kävellä edestakaisin, kun odottelin eräitä tovereita krouvista, jonne en halunnut mennä. Kuljin ja kuljin ja tuisku tuli kasvoilleni, niinkuin synti. – – Mutta minä olin lapsi, monen murjoma. Tulkoon, sähisköön, minä annan vastaan. Ja niin tuli siellä kadulla tuo virsi ’Vapahtajani Jeesus on’.”
Klemetti oli aikaisemmin säveltänyt samaan tekstiin kuorolaulun. Virren sanat olivat siis tutut, ja nyt ne nousivat mieleen, tosina, ajankohtaisina. ”Vapahtajani Jeesus on / iloni aina verraton, / kun kuljen täällä outona, / vieraana, muukalaisena.”
Virren saksalainen kirjoittaja Martin Behm (1557-1622) toimi pappina synnyinkaupungissaan Sleesian Laubanissa (joka nykyisin kuuluu Puolaan ja on nimeltään Luban). Aika oli ankara, seutua koettelivat nälkä, kallis aika, rutto ja vihdoin myös 30-vuotinen sota. Behm julkaisi useita saarnakirjoja ja yli 500 virttä.
Tässä Behmin virressä oli alkuaan 15 säkeistöä. Niiden aiheena oli toisaalta muukalaisen koti-ikävä ja matka kohti taivaallista paratiisia, toisaalta Kristuksen kärsimystie, jonka seikkaperäisessä mietiskelyssä tuntuu keskiajan mystiikan vaikutus. Tämä jälkimmäinen aines on virrestämme karsittu, jäljellä on sitä seuraava harras rukous (säk. 5 ja 6).
Nykyisessä virsikirjassa virteen on yhdistetty osia (säk. 3 ja 4) edellisen virsikirjan virrestä 392 ”Oi Jeesus, johda kulkuni”, jonka kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Virret muistuttavat toisiaan, mutta joskus esitetty maininta, että kyseessä olisi kaksi saman (siis Behmin) virren eri suomennosta, ei pidä paikkaansa.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.