1.
Nyt tahdon käydä vastaan
maailman auttajaa,
vaan kuinka voisin tietä
hänelle valmistaa?
Oi Jeesus Kristus, itse
valaise minutkin,
niin että tullessasi
valmiina olisin.
2.
Kuin kansa kerran tielle
levitti vaatteita,
hajotti palmupuista
tuoreita oksia,
niin sydämeni tuokoon
sinulle kiitostaan,
riemusta vihannoikoon
elämä kokonaan.
3.
On kaikki valmistettu
puolesta tuomitun.
Vapahdit vihan alta
synteihin sidotun.
Kun rauha oli poissa
ja ilo kaukana,
kiiruhdit, rauhantuoja,
toit ilon taivaasta.
4.
Siis, sielu, näitä muista
myös tuskan aikana.
Ei epäilysten valtaan
tarvitse suostua.
On ystäväsi läsnä,
hän ovella jo on.
Hän rauhansa voi antaa
keskelle ahdingon.
5.
Näin Herraasi saat luottaa
öin päivin kokonaan
kyselemättä suotta,
tuleeko auttamaan.
Hän voi, hän tahtoo tulla,
hän tietää vaivasi
ja täynnä rakkautta
sen muuttaa rauhaksi.
6.
Myös syntisi hän tuntee
ja aina uudestaan
sen tuoman murheen alta
vapahtaa armollaan.
Hän voi, hän tahtoo tulla,
hän voittaa kiusaajan,
hän katkoo valheen verkot
ja kahleet kuoleman.
7.
Saa tuomionsa kerran,
ken Herraa kiroaa,
vaan joka häntä etsii,
sen Herra armahtaa.
Oi saavu, aurinkomme,
ja loista, valaise,
ilosi valtakuntaan
vie meidät perille!
Lisää suosikkeihin
Kuuntele virsi
Laulettu 1. säkeistö
Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)
Sävelmä
Säestys
Paul Gerhardt 1653. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Melchior Teschner 1615.
Uskonpuhdistusajan me-virsien rinnalle Paul Gerhardt (1607-1676) toi minä-virret. On sanottu, että hän ei laula kirkon nimissä kuten Luther; hänen virtensä ovat omakohtaisia. Hän ilmaisee omaa uskoaan, omia kokemuksiaan ja tunteitaan, yksinkertaisesti, sydämellisesti ja avoimesti. Adventtivirtensä hän aloittaa näin: "Nyt tahdon käydä vastaan / maailman auttajaa."
.
Gerhardtille tunnusomainen sielunhoidollinen, lohduttava sävy kuuluu erityisesti myös adventtivirteen: "Näin Herraasi saat luottaa / öin, päivin kokonaan / kyselemättä suotta, / tuleeko auttamaan. / Hän voi, hän tahtoo tulla, / hän tietää vaivasi / ja täynnä rakkautta / sen muuttaa rauhaksi." Sanat "hän voi, hän tahtoo" toistuvat seuraavassakin säkeistössä.
Gerhardtille luonteenomainen piirre on se, että hän käyttää Kristuksesta kuvaa aurinko. Adventtivirsi päättyy rukoukseen: "Oi saavu, aurinkomme, / ja loista, valaise, / ilosi valtakuntaan / vie meidät perille." Muissa adventtivirsissä tapaamme tämän kuvan vain kerran: "kuoleman varjon maahan / pyhä aurinko loiston luo" (6:4, J. E. Nyström 1893), ja siinä tuntunee Gerhardtin vaikutus. Gerhardtin jouluvirressä (25) sama kuva toistuu: "Oi aurinkoni, iloni, / lämmitä jälleen mieleni / armosi säteilyllä."
Gerhardtin oma elämä ei kovin aurinkoista ollut. Lähes puolet siitä koetteli hänen kotimaataan 30-vuotinen sota. Sen heijastusta on kenties nähtävissä kolmannessa säkeistössä.
Virren säveltäjä Melchior Teschner (1584-1635) oli syntynyt Sleesian Fraustadtissa (nyk. Wschowa, Puolassa). Opiskeltuaan Frankfurt an der Oderin yliopistossa filosofiaa, teologiaa ja musiikkia hän toimi muutaman vuoden kanttorina ja opettajana pienessä Schmiegelin (puol. Smigiel) kaupungissa. Sitten hän jatkoi opintojaan Wittenbergissä, mahdollisesti myös Helmstedtissä, ja oli sitten vuodesta 1609 pappina Fraustadtissa. Sillä tienoolla riehui 1613-14 ankara ruttoepidemia. Virsikirjassamme oleva Teschnerin koraali lienee syntynyt siihen aikaan, alkuaan Valerius Herbergerin kirjoittamaan kuolemaanvalmistumisvirteen Valet will ich dir geben, joka ei ole tullut suomalaiseen virsikirjaan.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.