Virsi 7; Valmistu, Herran kansa
7

Valmistu, Herran kansa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Valmistu, Herran kansa,
nyt vastaanottamaan,
kun saapuu taivaastansa
kuningas päälle maan.
On hänet maailmaan
valkeudeksi suonut,
Vapahtajaksi tuonut
Jumala armossaan.

2.
Suurelle vieraallenne
nyt tietä raivatkaa
ja portit sydäntenne
hänelle aukaiskaa.
Tie tehkää suoraksi.
Te laaksot, kohotkaatte,
te vuoret, vaipukaatte
aukeiksi, sileiksi.

3.
Nöyryyttä, hiljaisuutta
Jumala rakastaa,
ei kärsi kopeutta,
ylpeitä vastustaa.
Kun sydän haluinen
Herraansa odottaapi,
se tietä valmistaapi
tulolle Jeesuksen.

4.
Oi Jeesus, armon tuoja,
nyt sydän avaja,
ja uuden mielen luoja,
tie itse valmista.
Voi, jospa minäkin
huoneesi olla voisin,
niin kiitokseni toisin
sinulle, armoisin.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laulettu 1. säkeistö

Outi Noponen ja Tommi Niskala (laulu), Teija Tuukkanen (piano)

Sävelmä

Säestys

Säk. 1–3 Valentin Thilo nuorempi 1642, säk. 4 saksalainen 1657. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ranskassa 1557.
Sama sävelmä: 52 | 293 | 425 | 566
Luokitus: Adventti

Virren tarina

7 Valmistu, Herran kansa

Mit Ernst, o Menschenkinder

Valmistu, Herran kansa on adventin perusvirsiä. Katumusvirtenä se viittaa kirkon vanhaan
käytäntöön, jonka mukaan adventti on katumus- eli paastonaikaa. Niin kuin pääsiäistä edeltää suuri paasto, joulua on edeltänyt pieni paasto.

Kolmannen adventtisunnuntain keskushenkilö on Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä. Profeetta Jesajan sana, johon tämä liitti tehtävänsä, puhuu tien raivaamisesta Herralle autiomaahan, valtatien tasoittamisesta Jumalalle. Yksittäiseen ihmiseen nähden moinen kuvakieli tuntuu perin mahtavalta, mutta ei se estä meitä ottamasta vastaan virren kehotusta: ”Suurelle vieraallenne / nyt tietä raivatkaa…” Siis oikein vaivaa nähden.

Virren saksalainen kirjoittaja Valentin Thilo (1607-1662) toimi kaunopuheisuuden professorina synnyinkaupunkinsa, Itä-Preussin Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopistossa. Virsi on 30-vuotisen sodan ajalta. Sodan kauhut eivät kuitenkaan koskettaneet Königsbergiä, sen sijaan rutto oli tuttu vieras. Se oli riistänyt Valentin Thilolta vanhemmat pojan ollessa vasta 13-vuotias, ja ruttoon kuolivat hänen molemmat lapsensa. Erityisesti runoilijaan koski hänen sisarensa, nuoren papinrouvan, menehtyminen ruttoon. Kerrotaan tämän ennen kuolemaansa tuskissaan huudahtaneen: ”Kuka voi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta!” Virren 3. säkeistössä on nähty tämän hurskaan naisen muotokuva.

Parannussaarnan kiivautta ei Thilon adventtivirressä ole. Se korostaa, että oikeaa tien valmistamista on sydämen harras odotus. Tätä sanomaa tukeva rauhallinen ja rauhoittava koraali, Ranskasta lainautunut kansansävelmä, liittyy neljään muuhunkin virteen, mutta lienee monen mielestä nimenomaan adventin sävelmä.

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 425 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.