Virsi 75; Jeesus, turva ainoa
75

Jeesus, turva ainoa

Piilota nuottikuva

Virren nuottikuva

1.
Jeesus, turva ainoa,
sinä kuolit puolestani,
kärsit piinaa, tuskia
minun raukan synneistäni.
Jeesus, sinun vaivasi
olkoon lohdutukseni.

2.
Kärsimykseen polttavaan
jouduit vuoksi syntieni.
Taivaan vihaan ankaraan
syöksi sinut vääryyteni.
Kuolemaasi syyllinen
minä olen, tiedän sen.

3.
Sinun tuskantuleesi
minä kurja puita kannoin.
Sinun käsivarsiisi
minä köydet julmat annoin.
Minä naulat teroitin,
jotka käsiis lyötihin.

4.
Hekumaa kun rakastan,
jouduit sinä ruoskituksi,
alla ristin raskaimman
maahan saakka painetuksi.
Minä nostin ristinkin,
siihen sinut naulasin.

5.
Jeesus, riipuit ristillä
kirottuna Golgatalla.
Olit kaikkein hylkäämä
pilkan, häväistyksen alla.
Minä, minä vaivainen
kaikkeen olen syyllinen.

6.
Riennän turviin ristisi,
katso minuun, Vapahtaja.
Kuule nöyrä huutoni,
anna haavoissasi maja,
koska vuoti veresi
meitä armahtaaksesi.

7.
Jeesus, veljenkätesi
anna olla hoivaamassa,
ja kun tämä matkani
kerran päättyy kuolemassa,
vaivoistani päästäen
anna autuus iäinen.

Lisää suosikkeihin
Johan Kahl 1743. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema

Virren tarina

75 Jeesus, turva ainoa

Jesu, du Guds ende Son

Ruotsin herrnhutilaisten Siionin virsien (Sions sånger, jonka Elias Lagus suomensi 1790) laajin osasto on "Jeesuksen kärsimisestä", ja vain harvasta sen kirjan laulusta puuttuu maininta Jeesuksen verestä. Pitkäperjantain rinnalla pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla, näyttäisi jäävän kovin vähälle huomiolle. Pääsiäisvirsiä on yksi ainoa.

Siionin virsien kärsimysvirsistä virsikirjassa on yksi, Jeesus, turva ainoa. Sen veisaaja tarkastelee Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa tietäen olevansa siihen kaikkeen syyllinen: "Minä naulat teroitin, jotka käsiis lyötihin. – Minä nostin ristinkin, siihen sinut naulasin. – Minä, minä vaivainen kaikkeen olen syyllinen." Päätelmät kärsimyshistoriasta eivät kuitenkaan rajoitu tähän. Tärkeintä on nimittäin se, että meitä armahtaakseen Jeesus kärsi ja kuoli.

Mutta myös pääsiäisen sanoma on läsnä tässä virressä – kuten virsissä yleensäkin. Jo alkusanojen puhuttelu Jeesus, turva ainoa osoittaa, että tässä rukoillaan kuoleman voittanutta, ylösnoussutta Vapahtajaa. Hän elää. Häneen me saamme turvata. Jeesuksen veljenkäsi on hoivaamassa, ja hän antaa seuraajilleen viimein iäisen autuuden. Herrnhutilainen haavamystiikka älköön puolestaan estäkö meitä rukoilemasta: "Kuule nöyrä huutoni, / anna haavoissasi maja, / koska vuoti veresi / meitä armahtaaksesi."

Virren on kirjoittanut alkuperäisten Siionin virsien lahjakkain runoilija, nuorena purjehdusonnettomuudessa kuollut Johan Kahl (1721-1746). Sävelmänä on herkkä pohjoissavolainen kansantoisinto.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.