Virsi 618; Ratki taivaassa, ratki taivaassa
618

Ratki taivaassa, ratki taivaassa

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on riemu iäinen.
Siellä yhtyy pyhät kaikki
lauluihin enkelten.
Soi laulu valtava:
Pyhä on Jumala,
Herramme Sebaot!

2.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on tieto puutteeton.
Siellä saamme täysin nähdä,
millainen Herra on
kasvoista kasvoihin,
kasvoista kasvoihin,
Herramme Sebaot!

3.
Ratki taivaassa, ratki taivaassa
on kaikki kirkasta.
Eipä auringonkaan paiste
niin ole loistava
kuin taivaan kirkkaus,
kuin taivaan kirkkaus,
Herramme Sebaot!

4.
Taivaan iloa, taivaan riemua
ei voida kuvailla.
Kaikki sanat ovat köyhät
kertomaan taivaasta,
sen juhlariemusta,
sen juhlariemusta,
oi Herra Sebaot!

5.
Siihen ilohon, siihen riemuhun
vie meidät, Herramme.
Ristinkuolemasi turva
suo, Jeesus, matkalle.
Aamen me veisaamme,
aamen me veisaamme,
oi Herra Sebaot!

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Laurentius Laurinus 1622. Suom. Laurentius Petri Aboicus virsikirjaan 1674. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
Luokitus: Kuolema ja iankaikkisuus

Virren tarina

618 Ratki taivaassa, ratki taivaassa

I himmelen, i himmelen

Virren Ratki taivaassa esittely pitänee aloittaa vastaamalla kysymykseen, mitä sana ”ratki” siinä tarkoittaa. Adjektiivin yhteydessä käytettynähän se sana on tuttu: ratki riemullinen, ratki väsynyt… Siinä sen merkitys on ’aivan, ylen, peräti, kerrassaan’. Entäpä sitten ”ratki taivaassa”? Tästä on kysymys: juuri taivaassa, nimenomaan taivaassa ”on riemu iäinen”, mutta ei missään muualla.

Ilmaisu ”ratki taivaassa” on kielellinen kummajainen kaukaa 1600-luvulta. Syypääksi osoittautuu Tammelan oppinut kirkkoherra Laurentius Aboicus: hän suomensi virren I himmelen, i himmelen vuoden 1674 virsikirjaan ja aloitti versionsa sanoilla ”Ratk’ taiwaasa, ratk’ taiwaasa”. Niitä ei ole sen koommin haluttu muuttaa.

Alkuperäisen ruotsalaisen virren (5 säk.) sepitti kirkkoherra Laurentius Laurinus vaimonsa kuoltua 1620. Painettuna se ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin julkaistun ruumissaarnan yhteydessä. Virsikirjaan se ei Ruotsissa sellaisenaan tullut. Toisten tekijöiden käsissä se piankin muuntui ja kasvoi: siinä oli 17 säkeistöä, kun se 1695 tuli Ruotsin virsikirjaan. Siitä Johan Åström (1767-1844) tiivisti vuoden 1819 virsikirjaan 7-säkeistöisen virren, jonka suomensi Bengt Jakob Ignatius (”Ah! taivaassa, ah! taivaassa”); siitä C. G. von Essen muokkasi vuoden 1886 virsikirjaan virren Taivaassa, ratki taivaassa (617). Laurinuksen alkuperäisen virren suomennos karsiutui siinä vaiheessa, mutta siitä otettiin siis mukaan tuo luovuttamaton ”ratki taivaassa”. Vuoden 1938 virsikirjaan palasi se alkuperäinenkin. Siten meillä on kaksi Laurinuksen tekstiin perustuvaa virttä.

Laurentius Laurinuksen pieni virsi (618) on kansanlaulumainen, ja kansansävelmiä tai -toisintoja ovat siihen samoin kuin siitä versoneeseen Åströmin virteen (617) liittyvät sävelmät. Norjalaisilla on omansa, ruotsalaisista kaunein on Taalainmaalta, Skattungbystä. Oman virsikirjamme kansantoisinnot ovat sukua toisilleen, toinen peräisin Savosta, toinen taas Satakunnasta.

Tauno Väinölä

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.