Virsi 582; Jos maatamme ei rakenna
582

Jos maatamme ei rakenna

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Jos maatamme ei rakenna
Jumala, auttajamme,
niin työmme tyhjiin raukeaa,
me turhaan harrastamme.
Se minkä ihmisvoima loi,
ei koskaan täällä kestää voi,
jos tuki Herran puuttuu.

2.
Jos kaupunkia varjella
ei tahdo itse Luoja,
niin turhaan valvoo vartija,
on sillä heikko suoja.
Ei kestä vahvin hallitus,
jos puuttuu Herran siunaus,
kuin kuiva puu se kaatuu.

3.
On ilman Herraa huoneemme
hiekalle rakennettu,
se olkoon vaikka vuorelle
lujasti perustettu.
Kun ajan myrskyt riehuvat,
päällemme virrat kuohuvat,
ei jälkeä jää siitä.

4.
Ja vaikka varhain nousemme
ja uurastamme yöhön,
ei pelkkä ahkeruutemme
tuo menestystä työhön.
Vaan työ jos tehdään uskossa
rukoillen voimaa Herralta,
ei puutu siunausta.

5.
Kun katsot lapsijoukkohon,
murheko siitä oisi?
Herranhan lahja lapset on,
hän leipää eikö soisi?
Kun linnut, ruoho, kukat maan
saa ruoan, vaatteet Luojaltaan,
hän myöskin meitä auttaa.

6.
Kun lapset tuovat elämää,
riemua keskellemme,
niin raikkaammin myös helkähtää
ylistys Luojallemme.
Ja missä Herran kiitos soi,
ei hävitä se koti voi,
yhteinen onni kasvaa.

7.
Ja onnellinen lapsista
saa olla isänmaamme.
Kuin huomispäivää kirkasta
katsella heissä saamme.
He isänmaamme vaiheisiin,
sen palvelukseen, tehtäviin
kasvavat keskellämme.

8.
Lähesty, Herra laupias,
kansaamme armossasi.
Suo meidän, Kaikkivaltias,
säilyä turvissasi.
Jos sinulta on siunaus,
ei estä meitä heikkous,
vaan työmme tehdä voimme.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Säk. 1–6 ja 8 Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. 1984, säk. 7 Niilo Rauhala virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Porista.
Sama sävelmä: 375
Luokitus: Isänmaa

Virren tarina

582 Jos maatamme ei rakenna

Jos huonetta ei rakenna

Vanhan Testamentin psalmeja ryhdyttiin protestanttisen virsirunouden huomenessa muuntamaan virsiksi. Ilmeni ongelmia. Monet säesepät kompastuivat psalmin 127 viidenteen jakeeseen. Oli mahdotonta ymmärtää siinä näkyvää muinaisisraelilaista periaatetta, että poikalasten suuri määrä antoi arvovaltaa käräjillä. 

Saksalainen Burkhard Waldis (n.1490-1557) runoilikin tuon jakeen kohdalle vain Jumalan osuudesta perheenlisäyksiin. Jacobus Finno suomensi (1583) Waldisin virren - kenties Ruotsin silloisen sotaonnen innoittamana - sotavirreksi: Niin nuoret Herra myös tuntee / jotka hän silloin sotaan tunkee, / koska hän  auttaa tahtoo. Myös Hemminki Maskulainen suomensi (1605) Waldisin virren: ei sotaa, mutta outo oikeusperiaate takaisin. 

Kumpikin suomennos tuli vuoden 1701 virsikirjaan. Niitä korvaamaan
Julius Krohn, historian- ja kielentutkija, innokas suomalaisuusmies, laati seuraavaan virsikirjaan (1886) uuden virren, entiseen mittaan ja sävelmään. Hankala kohta alkoi: Ja pienoisista miehiä / varttuupi vielä kerran. - Etteikö naisia lainkaan? Ei, vaan miehiä: Se kansa, maa on mahtava, / joll' ompi näitä nuolia / viinensä aivan täynnä. - Fennomaani Krohnin kansa mahtaa, siis saa aikaan suuria, jos sillä on suurmiehiä! Virren loppuun Krohn vielä lisäsi rukouksen "meidän kansan" puolesta. 

Vuoden 1938 virsikirjaan Krohnin säkeistöä muotoili tuon vuoden kirkolliskokous lainaten Jacobus Finnoa: Kun auttaa tahtoo Jumala, / hän käyttää näitä nuolia / varjellen isänmaata. - Sotaa pelättiin. Se syttyi, kun uutta virsikirjaa oli veisattu muutama päivä - ja kirja sai kutsumanimen "talvisodan virsikirja"..

Nykyisen virsikirjamme tekijät passittivat Krohnin virren isänmaanvirsien osastoon, olihan isänmaa sen riveillä valmiina. Ongelmajakeen käsittely lankesi Niilo Rauhalalle, joka kirjoitti virteen uuden eli seitsemännen säkeistön. Isänmaa jäi paikoilleen. Mutta psalmi 127 ei puhu isänmaasta, vaan perheonnesta!

Pekka Kivekäs

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.