Virren tarina
580 Oi kuningasten kuningas
O kuningasten kuningas
Runonsa "Virsi kotimaan puolesta" Julius Krohn (1835-1888) kirjoitti oleskellessaan ulkomailla 1860-luvun lopulla. Muokattuna se tuli vasta vuoden 1938 virsikirjaan ja siitä edelleen muokattuna nykyiseen: Oi kuningasten kuningas.
Tuttu virsi tarjoaa kiintoisan esimerkin siitä, miten virsi muuttuu aikojen muuttuessa.
Krohn sanoi runossaan kansaamme vähäiseksi ja maailman silmissä arvottomaksi. 1930-luvun komitean muokkauksen jälkeen virressä korostuu vain kansan ja sen voiman vähäisyys – itsenäistynyt kansahan ei voi olla muiden silmissä arvoton. Jumala kuitenkin usein valitsee "aseikseen pienet, alhaiset". Tässä 30-luvun komitea vielä säilytti sanan "ase", joka Krohnilla merkitsikin 'välinettä, työkalua'. Nykyisin se tuntuisi lähinnä sotaiselta; niinpä nyt laulamme: "Vaan tehtäviisi valitset jne."
Rinnastuskohteeksi Krohn otti "ylenkatsotun ja halvan Juudan kansan", jonka Jumala valitsi, ja Betlehem oli hänellä "pienoisin tuo kaupungeista Juudankin" (vrt. Miika 5:1). Kun 1930-luvun komitea tällä kohtaa yhdisti kaksi säkeistöä, se toi virteen Juudan kansan tilalle Israelin ja siirsi sen määritteeksi ”pienoisen”, jolloin Betlehemistä tulikin ”kylä halpa Juudean”. Nykymuodossa ei halvaksi, so. halveksituksi, sanota enää mitään.
Jotkut ovat murehtineet Israelin nimen häviämistä tästä virrestä. Siitä luovuttiin, koska se olisi voinut assosioitua nykyiseen Israelin valtioon. Eikä se Krohnin tekstissä esiintynytkään.
Siinä, missä Krohn aikoinaan lausui: ”Suuruutta emme rukoile, me pienuuteemme tyydymme”, rukoilemme nyt: ”Pois väärät pyyteet karkota ja rakkauteen kasvata.” Tässä virsi on siis saanut uutta sisältöä. Ja kun Krohnin runossa ihan lopuksi pyydetään, että kansamme saisi ”valistua ja valistaa”, kuuluukin viimeinen säe nyt: ”ja kunniaasi julistaa”.
Mutta tärkein ei ole muuttunut: ”Tee meissä armotyötäsi.”
Tauno Väinölä
Sävelmästä lisää virren 38 tarinan yhteydessä.
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.