Virsi 580; Oi kuningasten kuningas
580

Oi kuningasten kuningas

Piilota nuottikuva | Muuta kuvan kokoa

Virren nuottikuva

1.
Oi kuningasten kuningas,
sä maan ja taivaan valtias,
myös tähän maahan silmäs luo
ja armos runsaat lahjat suo.

2.
On meidän kansa vähäinen
ja vähäinen on voima sen,
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos et sä, Herra, voimaa sois.

3.
On edessäsi tuhkaa vain
maailman mahti voimakkain.
Kun viittaat, korkein alenee
ja alhaisinkin ylenee.

4.
Vaan tehtäviisi valitset
useinkin pienet, alhaiset,
niin että heissä näkyisi
vain sinun suuri voimasi.

5.
Näin muinoin kansa pienoinen
sai hoitaa tulta totuuden,
ja köyhä seutu Juudean
on synnyinpaikka Korkeimman.

6.
Suo, Herra, meille Henkesi,
tee meissä armotyötäsi.
Pois väärät pyyteet karkota
ja rakkauteen kasvata.

7.
Tee kansastamme kansasi
ja sinun palvelijasi.
Sen töitäsi suo toimittaa
ja kunniaasi julistaa.

Lisää suosikkeihin

Kuuntele virsi

Julius Krohn 1869. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Frans Petter Krank 1889.
Sama sävelmä: 38
Luokitus: Isänmaa

Virren tarina

580 Oi kuningasten kuningas

O kuningasten kuningas

Runonsa "Virsi kotimaan puolesta" Julius Krohn (1835-1888) kirjoitti oleskellessaan ulkomailla 1860-luvun lopulla. Muokattuna se tuli vasta vuoden 1938 virsikirjaan ja siitä edelleen muokattuna nykyiseen: Oi kuningasten kuningas.

Tuttu virsi tarjoaa kiintoisan esimerkin siitä, miten virsi muuttuu aikojen muuttuessa.

Krohn sanoi runossaan kansaamme vähäiseksi ja maailman silmissä arvottomaksi. 1930-luvun komitean muokkauksen jälkeen virressä korostuu vain kansan ja sen voiman vähäisyys – itsenäistynyt kansahan ei voi olla muiden silmissä arvoton. Jumala kuitenkin usein valitsee "aseikseen pienet, alhaiset". Tässä 30-luvun komitea vielä säilytti sanan "ase", joka Krohnilla merkitsikin 'välinettä, työkalua'. Nykyisin se tuntuisi lähinnä sotaiselta; niinpä nyt laulamme: "Vaan tehtäviisi valitset jne."

Rinnastuskohteeksi Krohn otti "ylenkatsotun ja halvan Juudan kansan", jonka Jumala valitsi, ja Betlehem oli hänellä "pienoisin tuo kaupungeista Juudankin" (vrt. Miika 5:1). Kun 1930-luvun komitea tällä kohtaa yhdisti kaksi säkeistöä, se toi virteen Juudan kansan tilalle Israelin ja siirsi sen määritteeksi ”pienoisen”, jolloin Betlehemistä tulikin ”kylä halpa Juudean”. Nykymuodossa ei halvaksi, so. halveksituksi, sanota enää mitään.

Jotkut ovat murehtineet Israelin nimen häviämistä tästä virrestä. Siitä luovuttiin, koska se olisi voinut assosioitua nykyiseen Israelin valtioon. Eikä se Krohnin tekstissä esiintynytkään.

Siinä, missä Krohn aikoinaan lausui: ”Suuruutta emme rukoile, me pienuuteemme tyydymme”, rukoilemme nyt: ”Pois väärät pyyteet karkota ja rakkauteen kasvata.” Tässä virsi on siis saanut uutta sisältöä. Ja kun Krohnin runossa ihan lopuksi pyydetään, että kansamme saisi ”valistua ja valistaa”, kuuluukin viimeinen säe nyt: ”ja kunniaasi julistaa”.

Mutta tärkein ei ole muuttunut: ”Tee meissä armotyötäsi.”

Tauno Väinölä


Sävelmästä lisää virren 38 tarinan yhteydessä.

Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.