Virren tarina
568 Oi, kuinka kevät säteilee
The glory of the spring how sweet!
Kolmella virsikirjamme neljästä kevätvirrestä (567–569) on selvä helluntaivirren leima. Yksi niistä on englantilaisen Thomas H. Gillin virsi Oi, kuinka kevät säteilee. Siitä tiedetäänkin, että se on kirjoitettu helluntaina 1867.
Birminghamissa syntyneen Thomas H. Gillin (1819-1906) vanhemmat olivat siirtyneet prebyteerisestä kirkosta unitaareihin, jotka kieltävät kolminaisuusopin ja Jeesuksen jumaluuden. Kun Thomas pyrki opiskelemaan Oxfordin yliopistoon, ei hän unitarisminsa vuoksi sinne päässyt. Hän opiskeli sitten yksityisesti teologiaa ja historiaa. Gillin kirjoittamia virsiä, joita hän julkaisi useassa kokoelmassa parisataa, leimaa unitarismille ominainen puritaaninen elämänihanne, mutta niistä voi havaita myös merkkejä hänen kokemastaan uskonnollisesta painostuksesta. Myöhemmin Gill etääntyi unitaareista, omaksui valoisamman uskonkäsityksen ja liittyi Englannin anglikaaniseen kirkkoon.
Virsi pohjautuu kahteen raamatunkohtaan. Toinen niistä on psalminjae (Ps. 104:30): "Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot". Sen näemme toteutuvan luonnossa joka kevät, siitä saamme ylistää Luojaa: "Teet työsi ihmeteltävän / ja siunaat luotuja." Kuten Paavali muistuttaa, saman tulisi tapahtua myös ihmisen sisimmässä: "Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne" (Ef. 4:23). Niin virsi päättyy rukoukseen: "Tee, Luoja, Henki, ihmeesi / näin myöskin minussa. / Voimalla armonlähteesi / nyt minut uudista."
Britanniassa Gillin kevätvirttä lauletaan englantilaisella carol-sävelmällä. Meillä sen sävelmänä on saksalaisen Nikolaus Hermanin (n. 1480-1561) riemukas koraali, joka on aikaisemmin tullut tutuksi norjalaisen Wexelsin pyhäinpäivävirrestä ”Oi päivä suuri, autuas”. Nyt alkuperäiseen muotoonsa palautettuna sävelmä on saanut uuden musiikillisen ilmeen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.