Virren tarina
561 Tästäkin päivästä tahdon nyt kiittää
Tack, o Jesu! att du mig Åter har en dag förlänat
”Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle! / Häveten, Herra, tunnustan sen, / huono on ollut mun palveluksen’, / vaan anna armosta anteeksi mulle, / unhota useat puutokseni, / tämänkin päiväiset rikokseni!”
Näin alkoi ennen Siionin virsien paljon veisattu iltavirsi (SV 1893:150). Tässä Wilhelmi Malmivaaran antamassa muodossa sen ehti oppia usea sukupolvi, ennen kuin heränneiden veisuukirja 1970-luvun alussa uudistettiin. Moni on oppinut sen lapsuudessaan kotonaan, vanhemmiltaan, äidiltään. Se voikin silloin olla se virsi, joka erityisesti liittyy äidin muistoon, niin että siitä voi sanoa Jaakko Haavion runoa lainaten: ”… virsi laulamasi kutsuu kotiin päin”. Kiinteä osa virttä on sen sävelmä, eteläpohjalainen koraalitoisinto.
Virren on kirjoittanut 1700-luvulla elänyt ruotsalainen Lars Nyberg. Se kuten kaikki hänen virsikirjassamme olevat kuusi virttään on peräisin Ruotsin 1700-luvun herrnhutilaisten laulukirjasta Sions sånger, jonka Elias Lagus suomensi 1790.
Nybergin iltavirressä kiinnittää huomiota vakava synnintunto ja parannuksen mieli. Perin voimakasta ilmaisua ”Syntisin olen ja kelvottomin” ei tosin Nybergin alkuperäistekstissä ole. Se tuli virteen, kun sitä muokattiin otettavaksi nykyiseen virsikirjaan. Sen voi moni mieltää liiankin voimakkaaksi. Se kuitenkin pohjautuu apostoli Paavalin sanaan: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin” (1. Tim. 1: 15).
Herrnhutilaisvirsien sanoman keskuksena on Jeesus Kristus, hänen ristinsä, kuolemansa, haavansa, hänen rakkautensa syntisiä kohtaan. Aina mielessä pidettävä asia on, että hän kärsi sovittaakseen meidän syntimme. Keskeisenä virressä on tämä rukous: ”Kärsimyskruunusi mieleeni paina”. Herrnhutilaisjulistukselle ominainen haavamystiikka pilkahtaa pyynnössä: ”Herrani, levolle käydessäni / hautaa nyt syntini haavoihisi.”
Virrestä huokuu lapsenomainen luottamus Jumalan armoon Kristuksessa, joka – kuten Paavali todistaa – ”rukoilee meidän puolestamme” (Room. 8: 34). Niinpä tämän virren sanoin saamme pyytää Jeesusta rukoilemaan puolestamme, kun nukkuessamme emme itse voi valvoa emmekä rukoillakaan. Saamme myös pyytää: ”Rukoile minulle, armollisin, uusia voimia, uskoakin.”
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.