Vuonna 1923 ilmestynyttä nuottijulkaisua, joka sisälsi Johann Sebastian Bachin 24 hengellistä laulua, lienee pidettävä runsaasti lauluja suomentaneen Ilta Koskimiehen ”pääteoksena”; myöhemmin se laajeni 32 hengellistä laulua -nimiseksi kokoelmaksi. Siinä ilmestyi ensi kerran iltavirren Pois aurinko jo painui vuorten taaksisuomennos.
Kauniin iltavirren runoilija on saksalainen Johann Christoph Rube (1665-1746). Se on ensi kerran julkaistu 1712 hänen kokoelmassaan Frühlingsblumen aus der geistlichen Erde (‘Kevätkukkia hengellisestä maaperästä’). Ruben iltavirressä oli yhdeksän säkeistöä, joista Bach (1685-1750) valitsi kaksi säveltäessään sen yksinlauluksi – käyttäen pohjana samaa koraalia, jolla mekin virttä laulamme. Ilta Koskimiehen suomentama teksti on sitten löytänyt tiensä virsikirjaan.
Voisimme luulla, että virsi on syntynyt jossakin vuoristoseudulla. Saksalaisessa alkutekstissä ei kuitenkaan mainita sen paremmin vuoria kuin muitakaan maisemallisia seikkoja. Vuoret on tekstiin tuonut Ilta Koskimies. Hän ei muuten koskaan käyttänyt ilmaisua ”suomentanut” julkaistessaan suomentamiaan lauluja. Hän käytti merkintää ”suomeksi sovittanut” – mikä useimmiten sopisi muidenkin virrensuomentajien tekstien yhteyteen.
Tauno Väinölä
Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.